sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Oman suihkun ja porsliinipytyn kaipuu.

Bloginpitäjälle on hieman haasteellista palata edellisen varsin tunnepitoisen ja useita koskettaneen bloggauksen jälkeen normaaliin höpöhöpö-linjaan. Eihän tässä mun blogissani ole mitään päätä eikä häntää, vaan syljen suustani näytölle asioita suoraan tajunnanvirrasta sen kummemmin niitä suodattamatta.

Mutta aiemmin siis mainitsin siitä kuinka miehellä voi olla kohtuuttoman kova kaipuu omaan suihkuun ja omalle pytylle. Tämän olen viime kuukausina saanut ihan kouriintuntuvasti kokea. Viimeksi tänä aamuna jos oikein tarkkoja ollaan. On muuten helvetin paljon mieltäylentävää todeta lattialle aineellistuneen jostain lätäköllinen "vettä" ja sandaalien lilluvan vedessä istunnon aikana. Ja tämän toteat tietysti vasta siinä vaiheessa kun unenpöpperössä olet laskenut housut nilkkoihin osuen luonnollisesti siihen nesteeseen mitä siinä jaloissa lattialla lillui. Vittu eläköön ranskalainen tapa rakentaa konttivessoja!!

Ranskalaisia haukun tässä siksi, että asustelen tällä hetkellä Ranujen rakentamassa tukikohdassa. Luulisi niin usein sivistyneeksi ja hienoksi kansaksi tituleeratun porukan osaavan rakentaa vessoja missä ei puhtausasteeltaan arveluttava vesi lillu lätäköinä lattialla. Mä en edes halua tietää mistä se vesi siihen on kristallisoitunut...

Ja jotenkin tämä hieno kansa on onnistunut keksimään samoihin saniteettikontteihin nerokkaat "vaihtelevan lämmön suihkut". Meillähän on täällä sääntö ettei yli 30 sekunttia pidempää suihkua saisi ottaa, joten tällaisen perushärmäläisen poikasen on suoriuduttava kulkusten pesusta aika ripeästi. (Säännöstely siksi, koska täällä ei ole omaa kaivoa vaan vesi tuodaan säiliöautoilla päivittäin isoihin vesisäiliöihin ja vesi on välillä vähän kortilla.) Jos lasket mielessäsi hiljaa kolmeenkymmeneen ja yrität siinä ajassa vatkata kroppasi eteerisillä öljyillä ja pesuaineilla, niin siihen rupeamaan ei soisi kovin montaa häiriötekijää.

Hieno ranskalainen LVI-insinööri on kuitenkin kehittänyt sellaiset suihkut, jossa lämpötila ei pysykkään stabiilina vaan se vaihtelee hyvinkin viileästä ihan vitun kuumaan. Eli käytännössä ensin odotat muutaman sekunnin, että saat sekoittajasta sopivan lämmintä, sitten pujahdat ja kastelet itsesi muutamassa sekunnissa, alat vatkaamaan kuplivia pesuaineita kehollesi ja viimeistään siinä vaiheessa vesi vaihtuu lähes kiehuvan kuumaksi. Saatana kun siinä joutuu karskimpikin mies kiljahtamaan tyttömäisesti ja hyppäämään alta pois. Sammutat suihkun ja kääntelet sekoittajan hanaa edestakas sinä toivossa, että saat taas viileämpää vettä. Laitat varovasti veden taas valumaan ja yrität muka miehekkään reippaasti huuhdella kylmällä vedellä pesuaineet pois kunnes taas vesi vaihtuu helvetin kuumaksi. Voi saatanan saatana! Viisi kuukautta tätä 30 sekunnin sääntöä ja pari viikkoa tätä veivuuta kuuman/kylmän kanssa kun on tehnyt, niin kylläpä vituttaa. Jos sen sallitut 30 sekuntia saisi edes rauhassa peseytyä, mutta ei. Aikaisemmassa leirissä suihkut sentään toimi, vaikka epäilin Irkkujen läträävän tankit tyhjäksi ihan vittuillessaan. Sivuhuomatus tähän väliin, että nykyään vihaan Irlantia.

Ihan kostoksi kaikille läträän Kuokkalan vesitornillisen vettä kun pääsen seuraavan kerran suihkuun kotiin. Siinähän kärsitte sitten!

Ps. Ihan sen verran täytyy kuitenkin paljastaa, että olen ollut sen verran itsekäs sika, että olen ollut muutaman kerran pidempään suihkussa kuin sen sallitut 30 sekuntia. Erottakaa mut perkele!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lassen muistolle.






Tasan vuosi sitten salibandyväen saavutti suru-uutinen Lasse Mäkisen poisnukkumisesta. Lasse tunnettiin positiivisena persoonana ja tiedän, että hänen yllättävä poismenonsa kosketti suurta määrää ihmisiä perheen ja lähipiirin ulkopuoleltakin.

Tiedän myös, että Lassea ei ole unohdettu, vaikka hän onkin poissa keskuudestamme. Tänä iltana erityisesti Jyväskylässä ja Vaasassa, mutta myös monessa muussa eri paikassa ympäri Suomea, suodaan varmasti ajatus jos toinenkin Lassen muistolle.

Voimia Lassen perheelle, läheisille ja kaikille ketä hänen menehtymisensä kosketti.

"Life has given me much - maybe taken more
but those good times were always worth waiting for
When it's time to take leave of this world
I will leave with bitterness and joy."