Jypinkylä part III

Vaikka muutin Jyväskylään vasta vuonna 1998, niin pidän itseäni Jyväskyläläisenä. Lähes puolet elämästäni olen siellä viettänyt ja kaikki aikuisiän merkittävät mua muokanneet tapahtumat ovat tapahtuneet juuri Jyväskylässä.

Macu räpättää paljasjalkaisista ja sitä siis en ole. Mutta jos Jyväskylä ei ole adoptoinut mua, niin mä olen adoptoinut Jyväskylän. Varsinkin täällä ulkomailla ollessa huomaa kuinka kotinurkat säväyttää aina - vaikka juuri tämän FPn videon muodossa.

FP: Jypinkylä 3

J

9000!

Enpä olisi uskonut, että tätä väsynyttä blogia jengi kävisi lukemassa edes showmielellä. Olinpa taas väärässä ja oikein huolella. Pieni, mutta ilmeisesti vihkiytynyt kööri näköjään lukee tätä oikein tuelta, koska 9000 lukukertaa pamahti rikki.

Pitää yrittää itsekin aktivoitua ja bloggailla vähän enemmän. Eihän mulle nykyään mitään kiinnostavaa tapahdu, koska en ole edes valtakunnassa. Ja en enää töhötä yön vilkkuvissa valoissakaan niin aktiivisesti kuin joskun muinoin, joten huikeita poikamieselämän tarinoita on turha odottaa. Ja vaikka mulla kotona asuukin melkonen kissa, niin sehän ei kuulu vittuakaan muille mitä Liimiksen perhe-elämän esiripun takana puuhataan. Mut sanon kuitenkin sen verran, että on se kyllä helmi mimmi!

Sen verran totean täältä lähes tuhannen metrin korkeudelta etelän auringon (tai itseasiassa kuun juuri nyt...) alta, että ikävöin perhettä, kavereita, kummipoikia, omaa saunaa, suihkua, vessanpönttöä ja sänkyä. Ja tietysti sitä omaa pirttihirmua...lav juu...

Jonkun mielestä oman suihkun ja vessanpöntön kaipaaminen on varmaan aika daijua meininkiä, mutta näin se kuulkaa vaan menee. Mut mä kerron siitä joku toinen kerta enemmän. Öitä!

Vedonlyönnillä vauraaksi?

Siinäpä vasta haave! Jotkut kuulema pystyvät päivätöidensä lisukkeena harjaamaan "taskurahoja" urheiluvedonlyönnillä, joten ajatus helppojen massien tekemisestä omalta sohvalta kiehtoo ihan helvetisti. Mut mikä vittu siinä on, että "varmat" kusee aina? Täh?

Itsekin olen asiaan jonkin verran perehtynyt ja alkaa kristallisoitumaan ainakin ne asiat mitä ei pidä tehdä. Mut aika monena iltana olen ihmetellyt miksi kuitenkin taas teen niinkuin ei pitäisi? Pidän itseäni vähintäänkin terävänä kaverina, mutta silti lyön päätäni virtuaaliseen hävittyjen vetojen seinään enemmän kuin soittelen voittajan viulua onnellisin sävelin. Miksi näin? Miksi en tyydy lyömään lapulle sitä yhtä voittajaa, tai sitä varmaa tuplaa hieman pienemmällä kertoimella? Ei vaan mene jakeluun...

No se on se ahneuden perkele mikä iskee siinä kohtaa kun pitäisi laittaa veto sisään. Tänäänkin kävi niin. Katselin fudiksen U-21 karsinnan matseja ja poimin sieltä mielestäni viisi aivan salettia voittajaa eli Tsekin, Slovakian ja Romanian sekä Tanskan ja Serbian. Tätä kirjoittaessa kolme ensimmäistä matsia ovat päättymässä rökälevoittoihin ja kaksi jälkimmäistä on ekalla jaksolla vahvasti suosikkien näpeissä. Noissa matseissa on aika pienet kertoimet, mutta niistä olisi rakentanut voittavia rivejä jos olisi ollut fiksu eikä ahne paska. No mitenkäs siinä sitten kävi...?

Aivoilin asioita vähän lisää ja katselin, että noista mun valkkaamista kuitenkin kusee joku ja sitäpaitsi kertoimet on niin pienet, että katellaas tohon joku hyvä matsi nostamaan kerrointa. Sieltähän löytyi huikea Bosnia-Saksa matsi, jossa Saksalla ei ole panosta kisapaikan selvittyä ja Bosnia taas hyvänä kotijoukkueena varmistaa kotivoitolla lohkon kakkossijan ja varman paikan kisoihin karsintojen parhaana kakkosena. Kerroinkin kotivoitolle oikein maistuva. Ja eikun se kyytiin valittujen varmojen kera ja pyöritellään niistä muutama hyvä lappu!

Matsin alkaessa Bosnia aloittaa Saksan persraiskauksen oikein huolella, mutta loppujen lopuksi huomataan taululla olevan 4-4 tasuri. Siis Saksaa vedeltiin dunkkuun oikein huolella aluksi, mutta kuten niin aina sieltä ne jodlaavat polvisukkamiehet taas kerran kusetti kaikkia. Ja vei mun fyrkat. Saatana!

Jos olisin pelannut omia, sekä tilastojen että ottelun panosten  mukaisia suosikkeja, niin olisin jonkin verran rikkaampi juuri nyt. No mutta kun en tehnyt...argh!

Anteeksi, mutta menen hakkaamaan päätäni taas kerran seinään. Saatana!



Toimituksen huomio: onneksi kyseessä on vain pienet kolikot eikä mittavat massit panos-osastolla.

Susijengi

Sudet ovat laumaeläimiä. Yksi niiden viheliäinen erityispiirre on laumassa saalistaminen ja sitä taktiikkaa he käyttävät varsin menestyksekkäästi. Yksinkin susi on vaarallinen jopa hirvelle, mutta lauma susia on tappava ketä tahansa vastaan. Vanha  sanonta "yksinäinen susi" on näin ollen hieman harhaanjohtava, koska luonnossa yksinäisiä susia ei pahemmin jolkuttele.

Suomessa elää harmaasusien lisäksi yleensä ruskeaa, 567-650 gramman painoista, nahkaista tai synteettistä kuulaa pomputtava susipopulaatio. Tätä populaatiota kutsutaan kansankielessä Susijengiksi. Ja tuo jengi pomputtelee Suomea taas tehokkaasti maailmankartalle. Susijengin vahvuus on ollut joukkuepeli, jossa alfana on häärännyt Petteri Koponen. Kaikki matsit on lähdetty voittamaan nöyristelyn sijaan, eikä edes Puolan 213 senttinen NBA-stara Marcin Gortat ole pysäyttänyt Susijengin menoa.

Suomalainen palloilufani on saanut harvoin maistella sellaista herkkua kuin mitä oli tarjolla 2011 lentopallon ja koriksen EM-kisojen aikaan. Molemmissa kisoissa oli mukana Suomen jengit ja molemmat taisteli paikoista mitalimatseihin. Ja kummankin pelit sattuivat tulemaan päällekkäin telkkarista eri kanavilta! Tsiisus mitä surffailua :)

Ensi vuonna samaa herkkua on tarjolla taas. Ainakin koriksen osalta, sillä Slovenian Ljubljanassa nähdään melko suurella varmuudella Suomalainen Susijengi antamassa pataan isommilleen. Paikka on käytännössä varma mikäli keskiviikkona purraan Puolaa kaulaan kotiareenalla. Tämänkin jälkeen jää pari ottelupalloa varmistaa paikka jos kotiluolassa sattuu tulemaan neniin.


Kotipaikkakunnalla Äänekoskella koris on jotenkin saavuttanut mystisen pyhän aseman. Tällaisena hukkapätkänä en luonnollisesti ollut kentän kovin pistooli ja mulla on vähän tapana inhota sellaisia asioita mitä en oikein hallitse hyvin. Vitutti siis joka ainoa liikuntatunti silloin kun pelattiin korista. Vastassa oli vaan nuorten maajoukkueessa tahkoavia viisimetrisiä jannuja, jotka vei mua oikealta ja vasemmalta kunnes lähdin itku kurkussa koppiin kaivamaan nenää masentuneena. Tästä jäi huomattavat mittasuhteet inhoa tuota ruskean nahkakuulan roiskimista kohtaan.

Olenkin vähän ihmeissäni siitä, että jostain syystä kiinnostuskiikareihini on saatu rajusti suurempaa optiikkaa ja Susijengin matsit kiinnostavat nykyään ihan vitusti. Näin se maailma muuttuu.

Suomi-Puola keskiviikkona 5.9. klo 19.00 Helsingin jäähallissa.