Läskileiri

Tykkään ruuasta. Ja sen kyllä näkee. Reppua on kertynyt liikaa ja naamakin näyttää isolta koripallolta. No joku nyt alkaa tässä kohtaa hienostelemaan, että et sä Liimis ole läski, mutta vittu olenhan mä! Jos mies saa kopattua itseltään molemmat kämmennelliset muutakin kuin vatsanahkaa, niin eiköhän siinä ole vääränlaista tavaraa vatsalihasten peittona. Ja ihan liikaa...

Lommoposkista maileripoikaa musta ei saa tekemälläkään.  Aataminaikaisen painoindeksin mukaan 60 kg painamalla mun arvoni olisi 22,3 ja tuokin arvo on normaalipainoisen indeksin ylemmässä puoliskossa. Ja voin kertoa, että jos mä painaisin 60 kiloa, niin olisin aikamoinen vinkuheinä. Tällä hetkellä vaaka näyttää vajaan 75 kiloa ja en ole kuitenkaan aikuisten oikeasti lihava, joten jos nyt lähdetään siitä liikkeelle etten kuulu niihin yksilöihin joiden tarkastelussa painoindeksi on validi. Otan mittariksi siis vaatteiden istuvuuden ja oman silmän antaman arvion.

Oli miten oli, niin poskien on kavennuttava ja vatsan pienennyttävä. Piste.

Aloitin projektin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Liikuntaa en oikeastaan pahemmin voi lisätä ja liikun kyllä ihan kohtuullisesti, joten syöminen ja veden juominen on otettava tarkasteluun. Syön mitä sattuu ja milloin sattuu, enkä juo vettä juuri yhtään. Ajattelin järkeistää noita kahta asiaa ja projektina onkin opetella syömään aamiaista ja välipaloja, sekä vähentää lounaan ja päivällisen annoskokoja ja -sisältöjä. Luonnollisesti alan myös kittaamaan vettä enemmän. Sen lisäksi ajattelin kokeilla Easy diet - annosruokia, joista olen kuullut paljon kehuja. Ensimmäinen tuotetestaus tulee koskettamaan juuri edellämainittuja tuotteita ja postaan sen piakoin tänne blogiini.

Eli "Liimis solakammaksi 2011" kamppis on alkanut ja asetan maltillisen tavoitteen saada elopainosta pois kolme kiloa vuoden loppuun mennessä. Eli uudenvuoden jälkeisen turvotuksen laskettua puntarin pitäisi näyttää 72 kiloa.

Artificial intelligence

Olisko tää nyt vähän liikaa itsensä mainostamista, mutta mähän näytän aikas hyvältä tummalla fledalla!

Nyytit!

Kassit, säkit, nyytit, pallit...Kiveksille on lukemattomia lempinimiä. Nyytit ovat siitä jännittävät miehisyyden merkit ja suvunjatkamisvärkit, että joskus tuntuu ettei niillä ole mitään muuta roolia kuin olla tiellä. Jokainen mies on varmasti kokenut hiertymät kassien takana pitkän urheilusuorituksen jälkeen ja eihän se kivalta tunnu. Mutta sillä hetkellä kun neitosen huulet koskettavat kassien silkkisen pehmeää, mutta ryppyistä ihoa, ja kappas vaan tuo tiellä olemisen ajatus tuntuu jotenkin järjettömältä ja unohtuu samantien.

Kiveksistä tehdään myös proteeseja. How about that? Jos sattuu niin ikävä mäihä, että iskee esim. kivessyöpä, niin eipä hätää jos ehtii leikkauspöydälle ajoissa. Vika on korjattu hetkessä ja kosmeettisen haitan korjaamiseksi voidaan alavatsan pohjalle asentaa proteesinyytti killumaan. Olen muuten kerran nähnytkin sellaisen livenä. Eräälle tuttavalleni "asennettiin" juurikin kivessyövän jälkihaminoissa tekopalli ja pakko myöntää ettei sitä erota aidosta.

Perjantaina 9.9. vietetään Syöpäsäätiön masinoimaa Taskubiljardipäivää.

http://www.taskubiljardi.fi

Kampanjan tarkoitus on saada miehet käpälöimään enemmän nyyttejään ja tulemaan niiden kanssa tutuksi eikä vaan monotonisesti tumputtaa vanha tuttu meisseli kädessä. Moni kivessyöpä saadaan taltutettua kunhan tauti vaan todetaan ajoissa. Tätä samaa kaavaa on rintasyövän kanssa tehty jo kymmeniä vuosia eli naisia on kannustettu tunnustelemaan rintojaan kyhmyjä etsien. Oli jo aikakin saada aikaiseksi kampanja, joka tähtää juuri kivesten käpälöinnin lisääntymiseen. Mun mielestä jokainen asennettu proteesinyytti on liikaa jos se olisi voitu estää palleja tunnustelemalla.

Eli hyvät herrat tutustukaa palleihinne ja pyytäkää daamejanne tekemään tuttavuutta säkkienne kanssa joskus antaumuksella ajan kanssa.

Ja lopuksi nyyttejä remixattuna ;)

White man can´t jump!

Ai ei vai? No eihän Suomen susilauma Liettuassa hirveästi ole donkkaillut, mutta huikeaa palloiluhistoriaa tehdään Suomen mittakaavassa joka matsissa. Tänään härmäläisellä palloilufanilla oli vielä triplasti jännittämistä, koska Suomen pelin jälkeen piti kannustaa vielä parissa muussa matsissa. Veikkaanpa ettei Pentti Pihtiputaalta ole kovin montaa kertaa elämässään kannattanut Makedoniaa missään matsissa...No mutta Suomi-poika näytti persettä lähes koko korismaailmalle ja meni jatkoon!

Allekirjoittaneen on myönnettävä ettei koris ole ollut itselleni henki ja elämä, vaikka mun varmaan pitäisi paskoakin pieniä koripalloja, koska kotipaikkakuntani on Äänekoski. Sillä kylällä nimittäin koris on "se" laji, ja vaikka esim. miesten edustusjoukkue ei ihan varsinaisesti ole hätyytellyt pääsarjatason portteja hetkeen, niin silti siellä tulee ekana koris ja sitten muut lajit. Vieläkin muistelen tuskaisia liikuntatunteja yläasteelta ja lukiosta, jolloin yritin rimpuilla nuorten maajoukkueen kantavia voimia vastaan ja otin aina kuokkaan. Kaikki mut paremmin tuntevat tietävät, että käsite "tappio" ei varsinaisesti kuulu mun suosikkeihin ja saattoi joskus pikkasen harmittaa...

Mutta yhden jutun Suomen koripallomaajoukkue on jälleen kerran todistanut. Nimittäin vaikka välillä silläkin on ollut vaikeuksia isompikokoisia pelureita vastaan ja saada heitot uppoamaan, niin silti mentiin jatkoon pienten miesten kuumien heittokäsien ansiosta. Tarinan opetus siis on, että pienetkin pärjää ja skooraa kun on vaan kuumat kädet! ;)

Kommentteja kommentteja...

Lisäsin uuden ominaisuuden blogiini. Nyt kaikilla on mahdollisuus kommentoida tekstejä suoraan blogiin eli mitään rekisteröintiä tai muuta vastaavaa rasittavaa puuhastelua ei enää tarvita.

Vuodata siis norsunkyyneleesi tai taputa mua pyllylle verbaalisesti blogiin suoraan vaikka nimettömänä.