Ehkä vielä joku päivä...
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
SA
Miehet katselevat naisia. Aina!
Tämä on luonnonlaki. Miehiin on jo Aatamin aikaan sisäänrakennettu selviytymisen tarve ja se tarve kantaa mukanaan myös koko sukunsa selviytymisen paineet. Eli mies alkukantaisesti haluaa varmistaa sukunsa jatkumisen sitä välttämättä edes tiedostamatta. Joskus tuhansia vuosia sitten tämä piirre oli hyvinkin aggressiivinen ja naisia saatettiin kolauttaa nuijalla päähän ja raahata luolaan siementä vastaanottamaan.
Tämä selviytymisen tarve näkyy nykypäivän miehessä siinä, että olipa mies naimisissa tai muuten vaan vahvasti varattu, sinkku tai jotain siltä väliltä, niin aina joka paikassa mies tsekkaa paikan naiset. Se on vaan vaisto eikä sille mitään voi. Nykypäivänä ei enää vaan käytetä nuijaa ja paikalla olevien naaraiden tutkailu tehdään hyvin diskreetisti ettei harjaantuneen ympäristöntarkkailijan nopeaa silmäystä edes huomaa. Paitsi toinen mies. Ja jos kaverukset ovat hyvinkin tuttuja keskenään, niin asiasta ei tarvitse edes keskutella vaan pelkkä katse kaverin silmiin ja pieni nyökkäys riittää kertomaan, että näitkö tuon herkkupyllyn tuolla kello kolmessa sun selän takana. Ja molemmat tietävät tasan tarkkaan kenestä puhutaan.
En tiedä onko naisilla samanlainen mekanismi ja miten kauniimman sukupuolen edustajat viestivät keskenään asiasta, mutta olen huomannut etteivät naiset ainakaan huomaa mikäli kaksi hyvin keskenään tuntevaa miestä viestii toisilleen lähistöllä olevan terhakkaan rintaparin omistavan naaraan pantavuudesta. Toisella miehellä voi olla vaikka oma hanipuppelinsa siinä kainalossa eikä tämä muuta asiaa mitenkään. Se silti tapahtuu jouhevasti ilman että keskustelun aihepiiri muuttuisi.
Näin se vaan rakkaat naiset menee. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kumpikaan näistä miehistä haluaisi nuijia verbaalisesti sen pantavan näköisen vieraan naaraan tainnoksiin ja raahata se läheisen Jyväshovin luolastoon peiton alle rakasteloitavaksi. Ei ei - ei ollenkaan. Se on vaan se vaisto, jota voisi englanninkielisellä sotilassanastolla kuvata termilla SA eli Situational Awareness. Eli havainnoidaan ympäristön muuttujat ja tilanne - tässä tapauksessa suvunjatkamiseen soveltuvien naaraiden sijainti.
Tämä on vaan miehen vaisto eikä se tule siitä ikinä muuttumaan. Ei ikinä vaikka sitä miten väännettäisiin ja käännettäisiin. Tuhansien vuosien saatossa evoluutio on kuitenkin muokannut ihmisyyttä sen verran, että nykypäivän mies kykenee rakastamaan ja olemaan uskollinen yksiavioinen aivan kuten uros-joutsen. Joutsenet pariutuvat for life ja näin pystyy tekemään ihminenkin halutessaan. Tuo aiemmin mainittu mies mimmi kainalossa ei siis mistään hinnasta vaihtaisi sitä mielitiettyään siihen lähistöllä olevaan pantavannäköiseen tiukkapyllyiseen neitoseen vaikka tiedostaa tällaisen olemassaolon aivan lähellä. Miehelle tämän vieraan naaraan nopea tarkastaminen visuaalisesti on yhtä normaalia kuin vessassa käynti, tekstiteeveen NHL-tulokset tai lähiöpitserian äijäräiskäle.
Kukaan mies ei vaihda emäntää jos tekstarin änäritulokset ei osuneetkaan vetolappuun tai kusta menee vähän reunuksille. Olkaa siis naiset huoleti ja älkää olko turhaan huolissanne miesten vaistosta.
Tämä on luonnonlaki. Miehiin on jo Aatamin aikaan sisäänrakennettu selviytymisen tarve ja se tarve kantaa mukanaan myös koko sukunsa selviytymisen paineet. Eli mies alkukantaisesti haluaa varmistaa sukunsa jatkumisen sitä välttämättä edes tiedostamatta. Joskus tuhansia vuosia sitten tämä piirre oli hyvinkin aggressiivinen ja naisia saatettiin kolauttaa nuijalla päähän ja raahata luolaan siementä vastaanottamaan.
Tämä selviytymisen tarve näkyy nykypäivän miehessä siinä, että olipa mies naimisissa tai muuten vaan vahvasti varattu, sinkku tai jotain siltä väliltä, niin aina joka paikassa mies tsekkaa paikan naiset. Se on vaan vaisto eikä sille mitään voi. Nykypäivänä ei enää vaan käytetä nuijaa ja paikalla olevien naaraiden tutkailu tehdään hyvin diskreetisti ettei harjaantuneen ympäristöntarkkailijan nopeaa silmäystä edes huomaa. Paitsi toinen mies. Ja jos kaverukset ovat hyvinkin tuttuja keskenään, niin asiasta ei tarvitse edes keskutella vaan pelkkä katse kaverin silmiin ja pieni nyökkäys riittää kertomaan, että näitkö tuon herkkupyllyn tuolla kello kolmessa sun selän takana. Ja molemmat tietävät tasan tarkkaan kenestä puhutaan.
En tiedä onko naisilla samanlainen mekanismi ja miten kauniimman sukupuolen edustajat viestivät keskenään asiasta, mutta olen huomannut etteivät naiset ainakaan huomaa mikäli kaksi hyvin keskenään tuntevaa miestä viestii toisilleen lähistöllä olevan terhakkaan rintaparin omistavan naaraan pantavuudesta. Toisella miehellä voi olla vaikka oma hanipuppelinsa siinä kainalossa eikä tämä muuta asiaa mitenkään. Se silti tapahtuu jouhevasti ilman että keskustelun aihepiiri muuttuisi.
Näin se vaan rakkaat naiset menee. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kumpikaan näistä miehistä haluaisi nuijia verbaalisesti sen pantavan näköisen vieraan naaraan tainnoksiin ja raahata se läheisen Jyväshovin luolastoon peiton alle rakasteloitavaksi. Ei ei - ei ollenkaan. Se on vaan se vaisto, jota voisi englanninkielisellä sotilassanastolla kuvata termilla SA eli Situational Awareness. Eli havainnoidaan ympäristön muuttujat ja tilanne - tässä tapauksessa suvunjatkamiseen soveltuvien naaraiden sijainti.
Tämä on vaan miehen vaisto eikä se tule siitä ikinä muuttumaan. Ei ikinä vaikka sitä miten väännettäisiin ja käännettäisiin. Tuhansien vuosien saatossa evoluutio on kuitenkin muokannut ihmisyyttä sen verran, että nykypäivän mies kykenee rakastamaan ja olemaan uskollinen yksiavioinen aivan kuten uros-joutsen. Joutsenet pariutuvat for life ja näin pystyy tekemään ihminenkin halutessaan. Tuo aiemmin mainittu mies mimmi kainalossa ei siis mistään hinnasta vaihtaisi sitä mielitiettyään siihen lähistöllä olevaan pantavannäköiseen tiukkapyllyiseen neitoseen vaikka tiedostaa tällaisen olemassaolon aivan lähellä. Miehelle tämän vieraan naaraan nopea tarkastaminen visuaalisesti on yhtä normaalia kuin vessassa käynti, tekstiteeveen NHL-tulokset tai lähiöpitserian äijäräiskäle.
Kukaan mies ei vaihda emäntää jos tekstarin änäritulokset ei osuneetkaan vetolappuun tai kusta menee vähän reunuksille. Olkaa siis naiset huoleti ja älkää olko turhaan huolissanne miesten vaistosta.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
torstai 14. heinäkuuta 2011
Kuhaillallista ja krokettia.
Huomenna se taas jatkuu! Nimittäin ICT 2011 ja toinen osakilpailu. Tällä kertaa kisataan Lappajärvellä ja odotukset kauden toiseen turnaukseen ovat korkealla! Ne tynnyrissä asuneet, jotka eivät tiedä mistä on kysymys voivat sivistää itseään allaolevasta linkistä.
http://www.internationalcroquettournament.com/
Tämä armoitettujen herrasmiesten laji on raskas ja vaativa. Ensinnäkin harva pelaaja pystyy tissuttelemaan ja pelaamaan turnauksen läpi korkealla suoritustasolla. Sen lisäksi pitää pystyä voittamaan kanssakilpailijoiden harjoittama todella raskas psyykkaus. Sitä voisi kutsua tutummin nimellä vittuilu. Luonnollisesti suurta mielenkiintoa herättävää urheilutapahtumaa seuraavien fanien jatkuva suosionosoitusten määrä on omiaan rusentamaan heikomman paineensietokyvyn omaavat yksilöt ja niinpä liiton myöntämien superlisenssien määrä on rajattu tälle kaudelle kuuteen. Harvassa ovat siis tämän lajin todelliset taitajat.
Tähän kovaan kahden päivän koitokseen pitää siis valmistautua kunnolla. Niinpä kävin eilen kalassa (yllättäen) ja sain saaliiksi kelpo kuhan. Tällä yksilöllä oli mittaa 49 senttiä ja siitä saakin todella huikeat kuhaillalliset kahteen kertaan. Ajattelin laittaa sen tillin, kerman, mausteiden ja voinokareen kanssa jälleen grilliin ja huuhtaista sen alas kylmän GeeTeen saattelemana. Ai että elämä tuntuu nyt kirjaimellisesti maistuvan! :)
Mä olen muuten ajatellut, että mustahan saisi hyvän miehen. Vielä kun joku mimmi tämän tajuaisi. Harva mies tarjoilee kuhaillallista...
http://www.internationalcroquettournament.com/
Tämä armoitettujen herrasmiesten laji on raskas ja vaativa. Ensinnäkin harva pelaaja pystyy tissuttelemaan ja pelaamaan turnauksen läpi korkealla suoritustasolla. Sen lisäksi pitää pystyä voittamaan kanssakilpailijoiden harjoittama todella raskas psyykkaus. Sitä voisi kutsua tutummin nimellä vittuilu. Luonnollisesti suurta mielenkiintoa herättävää urheilutapahtumaa seuraavien fanien jatkuva suosionosoitusten määrä on omiaan rusentamaan heikomman paineensietokyvyn omaavat yksilöt ja niinpä liiton myöntämien superlisenssien määrä on rajattu tälle kaudelle kuuteen. Harvassa ovat siis tämän lajin todelliset taitajat.
Tähän kovaan kahden päivän koitokseen pitää siis valmistautua kunnolla. Niinpä kävin eilen kalassa (yllättäen) ja sain saaliiksi kelpo kuhan. Tällä yksilöllä oli mittaa 49 senttiä ja siitä saakin todella huikeat kuhaillalliset kahteen kertaan. Ajattelin laittaa sen tillin, kerman, mausteiden ja voinokareen kanssa jälleen grilliin ja huuhtaista sen alas kylmän GeeTeen saattelemana. Ai että elämä tuntuu nyt kirjaimellisesti maistuvan! :)
Mä olen muuten ajatellut, että mustahan saisi hyvän miehen. Vielä kun joku mimmi tämän tajuaisi. Harva mies tarjoilee kuhaillallista...
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Saamamies vai pyyntipoika?
Kävin kalassa. Tai oikeastaan kahdella eri reissulla ja valtakunnan taimenkantaa on harvennettu kahdella yksilöllä ja nam kun on herkkua. Ajattelin valmistaa tänään grillissä foliossa taimenta sitruunapippurin, tuorejuuston ja tillin kera. Ja jos oikein villiksi heittäydyn, niin yritän vokotella jotain naarasta tällä iltapalukalla. Kyllähän se öinen kalareissu on saanut taas hormoonit hyrräämään ;)
Kalastaminen on kaikenkaikkiaan ihan saatanan mukavaa puuhaa. Nytkin kaverini ajoi Hesasta vuorokauden reissua varten Jytäkylään ja siitä jatkettiin Kapeenkoskelle. Yön pimeinä tunteina kun oli liian hämärää kalastaa juotiin pullo punkkua ja naukkailtiin miehekkäästi yrttisnapsia. Sillä hetkellä ajattelin, että elämä ei voisi olla enemmän mallillaan. Tosin aamulla realismin kylmä tuuli puhalsi aika rajusti päin näköä kylmien ja kosteiden kahluuhousujen pukemisen muodossa. Laavun penkillä takki peittona nukuttu yö saattoi jäytää paikkoja ja eikä ne kahluuhousut olleet muuten mitenkään erityisen lämpimät, mutta koska olen saamamies enkä mikään pyyntipoika, niin housut iskettiin jalkaan ilman suurempia rutinoita ja hetkeä myöhemmin tunsin veden viileyden PVC nylonin läpi nyyttejäni vasten. Eli se siitä elämän mallikkuudesta!
12 tuntia kalastaneena tyhjää, vittuuntuneena ja väsyneenä sekä selkärangan rutissessa uhkaavasti virrasta tärähtää ambulanssiin mittatane ja pienen taistelun jälkeen 41 senttinen laihapoika huilaa rannalla suolistettuna. Ja enää ei muuten vituttanut yhtään! :)
Saamisesta ja/tai saamattomuudesta muuten sen verran, että mua jaksaa naurattaa jotkut kommentit liittyen mun naamakirjastatuksiin. Jos laitan kysymyksen, että "mitäs tänään?" niin eiköhän joku jo siellä kommentoi, että taasko sä yrität saada seuraa itelles tms. Jos mä yrittäisin saada pesää naamakirjan välityksellä, niin enköhän mä ihan suoraan laittaisi että tulisko joku panee mua tai jotain vastaavaa. Tai sitten ihan vaan privaviesti jollekin "samanhenkiselle" neitoselle tyyliin, että mitäs sulla on illalla...
Ei mun jumalauta tarvi viriilinä ja kohtalaisen hyvällä supliikilla varustettuna miehenä Facebookista julkisesti seuraa itselleni etsiä. Ja tällä tarkoitan naisseuraa ei-platonisella pohjalla. Eiköhän saamamies saa muutakin kuin taimenia jos haluaa ja ilman naamakirjaa ;)
Ja kyllä! Aivan varmasti tulen jatkamaan naamiksen päivityksissäni heittämään mitä nyt sattuu sillä hetkellä päähän tulemaan. Ja jos joku ei ymmärrä mun sarkastista huumoria aiheeseen liittyen, niin lainatkaa kirjastosta sanakirja ja etsikään sieltä sarkasmin määritelmä. Ja pikku vinkki vielä: en ole pannut kaikkia naispuoleisia kavereitani. Eli jos vaikka julkisesti keskustelen jonkun daamin kanssa leffaan menosta, niin on erittäin todennäköistä suhteen olevan platoninen. Minä en vie "oikeita" treffejäni nettiin julkisesti pällisteltäväksi. Toivottavasti et sinäkään.
Olipas tilitystä, mutta joskus kyrpii olla maineensa orja. Tosin se taitaa olla itseaiheutettua :)
Kalastaminen on kaikenkaikkiaan ihan saatanan mukavaa puuhaa. Nytkin kaverini ajoi Hesasta vuorokauden reissua varten Jytäkylään ja siitä jatkettiin Kapeenkoskelle. Yön pimeinä tunteina kun oli liian hämärää kalastaa juotiin pullo punkkua ja naukkailtiin miehekkäästi yrttisnapsia. Sillä hetkellä ajattelin, että elämä ei voisi olla enemmän mallillaan. Tosin aamulla realismin kylmä tuuli puhalsi aika rajusti päin näköä kylmien ja kosteiden kahluuhousujen pukemisen muodossa. Laavun penkillä takki peittona nukuttu yö saattoi jäytää paikkoja ja eikä ne kahluuhousut olleet muuten mitenkään erityisen lämpimät, mutta koska olen saamamies enkä mikään pyyntipoika, niin housut iskettiin jalkaan ilman suurempia rutinoita ja hetkeä myöhemmin tunsin veden viileyden PVC nylonin läpi nyyttejäni vasten. Eli se siitä elämän mallikkuudesta!
12 tuntia kalastaneena tyhjää, vittuuntuneena ja väsyneenä sekä selkärangan rutissessa uhkaavasti virrasta tärähtää ambulanssiin mittatane ja pienen taistelun jälkeen 41 senttinen laihapoika huilaa rannalla suolistettuna. Ja enää ei muuten vituttanut yhtään! :)
Saamisesta ja/tai saamattomuudesta muuten sen verran, että mua jaksaa naurattaa jotkut kommentit liittyen mun naamakirjastatuksiin. Jos laitan kysymyksen, että "mitäs tänään?" niin eiköhän joku jo siellä kommentoi, että taasko sä yrität saada seuraa itelles tms. Jos mä yrittäisin saada pesää naamakirjan välityksellä, niin enköhän mä ihan suoraan laittaisi että tulisko joku panee mua tai jotain vastaavaa. Tai sitten ihan vaan privaviesti jollekin "samanhenkiselle" neitoselle tyyliin, että mitäs sulla on illalla...
Ei mun jumalauta tarvi viriilinä ja kohtalaisen hyvällä supliikilla varustettuna miehenä Facebookista julkisesti seuraa itselleni etsiä. Ja tällä tarkoitan naisseuraa ei-platonisella pohjalla. Eiköhän saamamies saa muutakin kuin taimenia jos haluaa ja ilman naamakirjaa ;)
Ja kyllä! Aivan varmasti tulen jatkamaan naamiksen päivityksissäni heittämään mitä nyt sattuu sillä hetkellä päähän tulemaan. Ja jos joku ei ymmärrä mun sarkastista huumoria aiheeseen liittyen, niin lainatkaa kirjastosta sanakirja ja etsikään sieltä sarkasmin määritelmä. Ja pikku vinkki vielä: en ole pannut kaikkia naispuoleisia kavereitani. Eli jos vaikka julkisesti keskustelen jonkun daamin kanssa leffaan menosta, niin on erittäin todennäköistä suhteen olevan platoninen. Minä en vie "oikeita" treffejäni nettiin julkisesti pällisteltäväksi. Toivottavasti et sinäkään.
Olipas tilitystä, mutta joskus kyrpii olla maineensa orja. Tosin se taitaa olla itseaiheutettua :)
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Seepravalinnat
Salibandyliitto ilmoittaa suuressa viisaudessaan näihin aikoihen valinnat ensi kauden tuomariryhmiin. Monelle piippaushommia harrastavalle kesä-heinäkuun vaihde on jännittävää aikaa, koska joku on aina jännittämässä nousua ylempään ryhmään ja jotkut ovat liipasimella joutuvatko alaspäin vievään hissiin.
Itse jännitin tuota pudottamista. Tällä kertaa viime kauden näytöt riittivät jatkopaikkaan liittoryhmässä eli ensi kaudella Passatti liikkuu ympäri Suomea miesten ykkösen pelipaikkakunnilla. Menin jatkoon kuulema rimaa hipoen eli jos ensi kaudella onnistumisten määrä jää vähäiseksi tulee lähtö lauluun. Sanotaan nyt se tässä julkisesti, että jos en onnistu ensi kaudella, niin saattaa olla aika lopettaa seeprahommat ja antaa nuorempien hoitaa hommat kotiin.
Tuttujen dumareiden piirissä putoaminen oli harmillisesti tämän kesän trendi. Ratkaisuja voisi spekuloida loputtomiin, mutta koska en tiedä päätösten vaikuttimia en lähde myös spekuloimaan asiaa. Harmittelen kavereiden puolesta asiaa ja toivon, että ensi kauden jälkeen tilanne on päinvastainen.
Harmittelun vastapainoksi mä olen ollut ihan äimistynyt tämän blogin lukijamäärän kasvamisesta. Perjantaina blogia kävi lukemassa yli 100 vierailijaa ja se on reilusti enemmän kuin olin ikinä ajatellut. Kun kurkkasin tilastoja, niin meininki oli hetken aikaa kun Ville Leinolla. Tosin Villellä on tollanen noin 20 miljoonaa syytä enemmän olla tyytyväinen, mutta silti olen kovasti otettu kaikesta saamastani palautteesta ja lukijamäärän kasvusta. Kiitos siitä ja yritän jatkossakin olla lukemisen arvoinen.
Itse jännitin tuota pudottamista. Tällä kertaa viime kauden näytöt riittivät jatkopaikkaan liittoryhmässä eli ensi kaudella Passatti liikkuu ympäri Suomea miesten ykkösen pelipaikkakunnilla. Menin jatkoon kuulema rimaa hipoen eli jos ensi kaudella onnistumisten määrä jää vähäiseksi tulee lähtö lauluun. Sanotaan nyt se tässä julkisesti, että jos en onnistu ensi kaudella, niin saattaa olla aika lopettaa seeprahommat ja antaa nuorempien hoitaa hommat kotiin.
Tuttujen dumareiden piirissä putoaminen oli harmillisesti tämän kesän trendi. Ratkaisuja voisi spekuloida loputtomiin, mutta koska en tiedä päätösten vaikuttimia en lähde myös spekuloimaan asiaa. Harmittelen kavereiden puolesta asiaa ja toivon, että ensi kauden jälkeen tilanne on päinvastainen.
Harmittelun vastapainoksi mä olen ollut ihan äimistynyt tämän blogin lukijamäärän kasvamisesta. Perjantaina blogia kävi lukemassa yli 100 vierailijaa ja se on reilusti enemmän kuin olin ikinä ajatellut. Kun kurkkasin tilastoja, niin meininki oli hetken aikaa kun Ville Leinolla. Tosin Villellä on tollanen noin 20 miljoonaa syytä enemmän olla tyytyväinen, mutta silti olen kovasti otettu kaikesta saamastani palautteesta ja lukijamäärän kasvusta. Kiitos siitä ja yritän jatkossakin olla lukemisen arvoinen.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Loma loma loomaa...
Niin vaan taas joutui se armas aika eli loma. Jyskän komentopaikan mittari näyttää varjossa +26 celsiusta ja retonki meinaa liimautua torsoon niinkin fyysistä ponnistelua tehdessä kuin konetta näpytellessä. Joutunee lähteä tänään nauttimaan muutaman virkistävän juoman loman alkamisen kunniaksi. Luonnollisesti ihan vain huuhtelemaan tämän blogimerkinnän aiheuttamat karstat pois kurkusta!
Olen muuten kuullut, että jotkut kirjoitukseni ovat aiheuttaneet keskustelua lukijoiden joukossa. Juhannusta edeltänyt bloggaukseni kuulema oli liian roisia ja muistakin pläjäyksistä olen saanut palautetta. En voi kuulema kirjoittaa noin kuin olen kirjoittanut. Yhy yhy sanon minä! Totta vitussa voin kirjoittaa juurikin niin kuin ajatus virtaa sormieni läpi tälle ruudulle. Minä en hauku ketään mulkvistiksi niinkuin Amerikoissa eräs toimittaja erehtyi Obamaa nimittämään, tai loukkaa koko ihmiskuntaa esittämällä Mikkosten Karavaanari-laulua vaan pysyttelen aika tiukasti oman pienen maailmani ympärillä. Jos joku tuntee aiheet roisiksi ja pahoittavat mielensä, niin poista tämä saitti sieltä kirjanmerkeistäsi, sillä siellähän se varmasti on ;)
Ja jos joku nyt on pahoittanut mielensä siitä, että kerroin saaneeni pesää helluntaita edeltävänä perjantaina, niin olen kovasti pahoillani. Not...Olen muuten saanut senkin jälkeen.
Olen muuten suurella mielenkiinnolla odottanut milloin joku kommentoi tänne blogiini näitä kirjoituksia. Vielä kukaan ei ole niin tehnyt, mutta kunnianhimoisena bloggarina (vai sanotaanko se blogisti?) luonnollisesti haluaisin massoittain kommentteja ja alankin niitä nyt naaraamaan.
Julistan täten kilpailun ensimmäisestä julkisesta kommentista koskien tätä uusinta blogitekstistäni. Kommentti voi olla tehty omalla nimellä tai aliaksella ja palkintona on luonnollisesti edustamani yrityksen tukkatuotteita. Vapaavalintaisesti joko naisille tai miehille suunnattu tuote siis irtoaa ensimmäisestä julkisesta kommentista.
Blogini tulevaisuudesta vielä sen verran, että ajattelin alkaa testaamaan kaikkia mielenkiintoisia tuotteita ja vimpaimia ja antaa niistä oma arvioni täällä blogissa. Mitään linjaa tai tiettyä johdonmukaisuutta tulevissa testituotteissa ei tule olemaan, mutta ne on sellasia juttuja mistä mä itse olen kiinnostunut.
Mutta nyt lähden lomalle! Missäs ne kaikki kesäkissat kehrää...
Olen muuten kuullut, että jotkut kirjoitukseni ovat aiheuttaneet keskustelua lukijoiden joukossa. Juhannusta edeltänyt bloggaukseni kuulema oli liian roisia ja muistakin pläjäyksistä olen saanut palautetta. En voi kuulema kirjoittaa noin kuin olen kirjoittanut. Yhy yhy sanon minä! Totta vitussa voin kirjoittaa juurikin niin kuin ajatus virtaa sormieni läpi tälle ruudulle. Minä en hauku ketään mulkvistiksi niinkuin Amerikoissa eräs toimittaja erehtyi Obamaa nimittämään, tai loukkaa koko ihmiskuntaa esittämällä Mikkosten Karavaanari-laulua vaan pysyttelen aika tiukasti oman pienen maailmani ympärillä. Jos joku tuntee aiheet roisiksi ja pahoittavat mielensä, niin poista tämä saitti sieltä kirjanmerkeistäsi, sillä siellähän se varmasti on ;)
Ja jos joku nyt on pahoittanut mielensä siitä, että kerroin saaneeni pesää helluntaita edeltävänä perjantaina, niin olen kovasti pahoillani. Not...Olen muuten saanut senkin jälkeen.
Olen muuten suurella mielenkiinnolla odottanut milloin joku kommentoi tänne blogiini näitä kirjoituksia. Vielä kukaan ei ole niin tehnyt, mutta kunnianhimoisena bloggarina (vai sanotaanko se blogisti?) luonnollisesti haluaisin massoittain kommentteja ja alankin niitä nyt naaraamaan.
Julistan täten kilpailun ensimmäisestä julkisesta kommentista koskien tätä uusinta blogitekstistäni. Kommentti voi olla tehty omalla nimellä tai aliaksella ja palkintona on luonnollisesti edustamani yrityksen tukkatuotteita. Vapaavalintaisesti joko naisille tai miehille suunnattu tuote siis irtoaa ensimmäisestä julkisesta kommentista.
Blogini tulevaisuudesta vielä sen verran, että ajattelin alkaa testaamaan kaikkia mielenkiintoisia tuotteita ja vimpaimia ja antaa niistä oma arvioni täällä blogissa. Mitään linjaa tai tiettyä johdonmukaisuutta tulevissa testituotteissa ei tule olemaan, mutta ne on sellasia juttuja mistä mä itse olen kiinnostunut.
Mutta nyt lähden lomalle! Missäs ne kaikki kesäkissat kehrää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)