Peliä part 2.

Lupasin palata nykynaisten varovaisuuteen ja kyynisyyteen tässä bloggauksessani. Oikeastaan kerron tarinan mistä ilmenee yksi syy miksi nuoret nykynaiset ovat tulleet niin varovaiseksi. Ilman sen kummempia jaaritteluja eiköhän hypätä itse tarinaan.

Tarinan päähenkilö on vaikka "Tiina". Tiina on 28-vuotias nykyään ja asuu, työskentelee ja katsoo maailmaa suurehkossa yliopistokaupungissa, jonne jäi yliopistosta valmistumisen jälkeen ammattiaan harjoittamaan. Olkoon Tiina vaikka luokanopettaja ja opettajaksi hän sai kutsumuksen jo alakouluikäisenä. Hänellä on virka keskikokoisessa koulussa ja tulevaisuus on duunien osalta siis turvattu.

Mennään ajassa tuollaiset kymmenisen vuotta takaisin...

Tiina kirjoitti hyvät paperit lukiosta ja pääsi suoraan todistuspisteillä OKLään opiskelemaan. Tuona kesänä 2001 elettiin suurten muutosten aikaa, sillä monivuotinen poikaystävä "Joonas" ei lähtisi mukaan vaan jäisi kotikylälle Ypäjälle isänsä hevostilaa hoitamaan ja ottamaan sen kohta haltuun sukupolvenvaihdoksen myötä. Tiina ja Joonas olivat toistensa ensimmäiset tyttö/poikaystävät ja he olivat kovasti rakastuneita, joten tuleva ero olisi kova paikka. Tiina kuitenkin vannotti, että kotiin on lyhyt matka ja hän tulisi aina kun mahdollista kotiin Ypäjälle, ja ainahan Joonas voisi tulla visiitille Tiinan opiskelukaupunkiin. Suhdetta päätettiin siis jatkaa hyvillä mielin, sillä eiväthän he olisi ensimmäinen pariskunta onnistuneessa etäsuhteessa.

Elokuussa Tiina sitten muutti uuteen kotikaupunkiinsa. Vanhemmat ja Joonas olivat auttamassa muutossa ja haikeat väliaikaiset jäähyväiset jätettiin päivää ennenkuin koulu alkoi. Tiina meni yksin nukkumaan hieman surullisena, mutta jännittyneenä odottaen tulevaa aamua. Ja eihän siitä olisi kuin viisi päivää kun hän lähtisi kotiin ja näkisi taas Joonaksen...

Ja niin koulu sitten alkoi. Heti ekana päivänä Tiina huomasi, että koulussahan oli paljon opiskelijoita ympäri maata ja jopa ulkomailtakin. Silmiinpistävää oli myös se ettei koulun miehet pitäneetkään kourulippiksiä ja farkkutakkeja vaan he olivatkin oikein kivannäköisiä ja tyylikkäitä ja mukavia muutenkin. Ekana päivänä Tiina tutustui myös uusiin naispuoleisiin opiskelukavereihin ja kaikki tuntui alkavan luistamaan niinkuin pitikin.

Ja sitten viikko olikin ohi ja viikonloppuna Tiina palasi eka kertaa Joonaksen syleilyyn turvallisen Ypäjän maisemiin. Ja tätä jatkui muutamia viikkoja...

Sitten koitti kastajaiset ja hurjat kekkerit sen päätteeksi. Vastahankitut haalarit tulivat tarpeeseen, sillä reissussa rähjääntyi...Siinä kastajaisten aikana Tiina huomioi muutamaa kurssia vanhemman "Timon", joka oli tutorin roolissa järjestämässä kastajaisia. Siinä päivän aikana Tiina huomasi juttelevansa usein Timon kanssa ja illalla bileissä jokunen shottikin yhdessä kumottiin. Timossa oli jotain erilaista kuin Ypäjän pojissa, koska hän tuntui niin kypsältä ja itsevarmalta ja tuntui osaavan sanoa juuri ne oikeat sanat jolla Tiina saatiin hymyilemään...

Jossain vaiheessa iltaa Tiina yllätti itsensä suutelemasta Timon kanssa ja se tuntui hyvältä. Illan lopuksi kuitenkin erottiin eri teille ja vasta aamulla Tiina muisti suutelukohtaukset Timon kanssa ja sai hillittömät morkkikset ja oli jo soittaa Joonakselle. Pitihän tuollainen nyt heti kertoa ja pyytää anteeksi...

Jotenkin se soittaminen kuitenkin jäi kun tyttökaverit soittivat darrapitsalle ja siellä asiaa kelattuaan kavereiden kanssa Tiina päätti olla kertomatta Joonakselle mitään, koska eihän mitään pahaa varsinaisesti tapahtunut. Vain harmitonta pussailua.

Viikot kuluivat ja jotenkin Tiinasta tuntui kotiin lähtö aina vaikeammalle, koska viikonloppuna olisi aina hyviä bileitä tiedossa. Eikä Joonastakaan tuntunut olevan enää niin kovin ikävä. Jotenkin muutenkin Joonas oli alkanut olemaan ihmeellisen mustasukkainen ja puhelut menivät lähes aina riitelyksi. Tiinasta tuntui, että Joonas oli muuttunut jotenkin eikä hän ymmärtänyt miksi, sillä eihän Tiina itse ollut muuttunut mitenkään. Harventanut vaan soittoja Joonakselle eikä oltu enää nähty niin useasti. Viime kerrasta oli itseasiassa jo kolme viikkoa...

Itsenäisyyspäivä koitti ja opiskelijajärjestön jokavuotiset odotetut pikkujoulut juuri sinä iltana. Mahtavat bileet ja luonnollisesti kaikki vanhempien kurssien pojatkin paikalla. Niistä juhlista Tiina ei sitten päässytkään illalla kotiin vaan heräsi tutorinsa Timon luota. Koko syksyn jatkunut kissahiiri-leikki päättyi siihen villiin seksiin Timon sohvalla ja Tiinan maailma oli jotenkin muuttunut kertaheitolla. Timo oli Tiinan toinen seksikumppani ja Joonaksen jälkeen Timo tuntui jotenkin niin vapautuneelta ja tuhmalta...Tiinan poskia punoitti kun hän mietti edellistä yötä Timon kanssa ja hän tunsi rakastuneensa tähän hurmuriin täysin. Illalla Joonas saikin epämiellyttävän puhelun jossa Tiina kertoi haluavansa erota.

Muutaman viikon Timon kanssa tapailtuaan Tiina tunsi olevan hetken ehdottaa Timolle seurustelua, koska olihan tässä jo monia öitä vietetty toistensa luona ja Tiina ainakin oli ehdottoman varma haluavansa viettää lopun elämänsä Timon kanssa. Illalla leffan jälkeen Tiina otti asian puheeksi ja sai surullisena kuulla, että Timo ikäänkuin seurusteli jo jonkun toisen kanssa, mutta tämä toinen nainen oli vaihto-oppilaana Espanjassa.

- "Mä luulin, että sä haluat vaan pitää hauskaa mun kanssa..." kaikuivat Timon sanat Tiinan korvissa kun hän lähti itkuaan pidätellen kävelemään kotiin lumisateessa. Tiina itki kotona itsensä uneen ja ei voinut yhtään käsittää miksi Timo oli tehnyt hänelle niin. Ja meni jokunen kuukausi ennenkuin Tiina taas uskaltautui lähtemään ihmisten ilmoille ilman että pelkäsi kohdata Timo silmästä silmään.

Seuraavana syksynä Tiina törmäsi mukavaan "Jussiin" insinööriopiskelijoiden bileissä. Tiina osasi tällä kertaa olla vähän varovaisempi ja nauttia vaan Jussin seurasta illan ja yön ja jopa vielä lähes koko seuraavan iltapäivänkin. Jussin lähtiessä vaihdettiin vielä puhelinnumerot ja viikolla Jussi sitten soittikin ja pyysi Tiinaa treffeille.

He tapailivat parisen kuukautta ja kaikki näytti hyvältä kunnes eräänä lauantai-iltana kesken Tiinan tenttiin valmistautumisen naispuoleinen opiskelijakaveri lähetti viestin, jossa kerrottiin Jussin kävelevän käsikädessä jonkun tumman vaihto-opiskelijan kanssa Filmtowniin ja vaihtavan muutaman suudelman siellä. Tiina soitti Jussille välittömästi ja sai vastaukseksi Jussin hätäisen "sopiiko, että soitellaan huomenna?" vastauksen ja taas kerran Tiina itki itsensä uneen. Voiko kaikki tämän kaupungin miehet olla sikoja?

Kuluu pari vuotta eteenpäin ja Tiina on jo lähes valmis ope. Miehistä hän on pysynyt erossa visusti. Noh...mitä nyt noin parin kuukauden välein jotain harmitonta baarista kannettua seksiseikkailua lukuunottamatta. Vakavaan suhteeseen Tiina ei ole kuitenkaan halunnut ja pari hyvääkin miestä olisi ollut tarjolla. Jotenkin vaan pelko tulla taas satutetuksi on ollut liian kova. Nyt kuitenkin eräänä keväisenä iltana istuskeluravintolassa vietetyn peli-illan jälkeen "Matti" saattoi häntä kotiin, koska he sattuivat asumaan samalla suunnalla. Matti oli erään hänen kurssilaisensa kaveri ja erittäin söpö ja miellyttävä mies. Matti oli eronnut puolisen vuotta sitten pitkästä suhteesta ja oli omien sanojensa mukaan päässyt yli surusta ja tuskasta. Jotenkin tämä Matti tuntui erilaiselta vuosiin ja Tiina tunsi heti vetoa tähän runoilevaan jalkapalloilijaan.

Kului viikkoja ja suhde lämpeni. Jokunen kuukausikin täyttyi ja reilun puolen vuoden jälkeen tuli joulunaika. Tiina kutsui Matin luokseen Ypäjälle jouluksi, mutta Matti kieltäytyi ja käyttäytyi muutenkin jotenkin oudosti. Siitä hetkestä suhde alkoi menemään alamäkeen ja muutamaa viikkoa myöhemmin Matti tuli käymään ja kertoi ettei valitettavasti pysty enää tapaamaan Tiinaa romanttisissa merkeissä. Reilua sinänsä kertoa se siinä vaiheessa, koska Matti tunsi ettei voisi sitoutua loppuelämäkseen ja oli aistinut Tiinassa halua ottaa suurempia askeleita sormuksen muodossa. Matti pyysi anteeksi ja jätti itkevän Tiinan nukahtamaan taas kerran kyyneleisin silmin.

Kuluu taas jokunen vuosi ja Tiina valmistuu, aloittaa nykyisessä duunipaikassa ja saa lopulta virankin. Elämä hymyilee, mutta joka ilta nukkumaan käydessä Tiina ajattelee elämästä puuttuvan jotain. Hän on tavannut pari oikein mukavaa miestä viime kuukausina, mutta jokin on aina ollut pielessä. Miehistä on löytynyt aina jokin pieni vika mikä on tappanut kiinnostuksen. Joku on uskaltanut soittaa jo seuraavana päivänä hyvin menneistä treffeistä ja ehdottanut uusia - liian innokas. Joku on soittanut vasta muutaman päivän päästä - liian välinpitämätön. Joku taas on ollut liian suora ja kertonut avoimesti pitävänsä Tiinasta - liian avoin. Tiinasta tuntuu ettei täydellistä miestä olekaan olemassa.

Nyt Tiina on siis 28 vuotias ja jo useamman vuoden sinkkuna odottanut miestä joka veisi jalat alta. Tuntuu, että kaikki kaverit pariutuvat ja hän on ainoa yksinäinen susi. Sisimmässään Tiina toivoisi uskaltavan päästää jonkun lähelleen ja olla edes hetken aikaa turvassa, mutta pelko kynsille saamisesta on liian kova.

Tämä on tietysti fiktiivinen tarina, mutta tällaisen tarinan kaveri heitti saunani lauteilla kun mietittiin poikaporukalla miksi naiset ovat nykyään niin varovaisia ja kyynisiä. Joka jätkä meni hiljaiseksi tuon esimerkkitarinan kuultuaan ja sen hiljaisuuden lopetti kaverini nurkasta löylykauha kädessään sanoen, että vittu jätkät...me ollaan itse aiheutettu se!

Seuraavien kauhallisten sihistessä kivillä saunassa oli neljä melko hiljaista ja mietteliästä miestä.

Peliä part 1.

Ei auta vaikka Klubilla oli karmee Pukki kärjessä. Se heiluttaa pusseja tyylikkäästi, mutta tällä kertaa Huntelaar heilutti nyyttiä neljä kertaa ja peli oli taputeltu. Jalkapallo on se laji missä potkitaan palloa 90 minuuttia ja saksalainen joukkue voittaa. Että näin.

Pelaamisesta tulee mieleen pelaaminen ihmisillä. Vittu kun mä vihaan ihmissuhdepelejä. Sitä kun tapaat jonkun kivan tytön ja käyt treffeillä ja jos soitat heti seuraavana päivä, niin sä olet liian innokas. Jos taas odotat muutaman päivän ja sua pidetään välinpitämättömänä. Sitten jos taas kerrot avoimesti olevasi kiinnostunut, niin tyttönen säikähtää ja menee ihan säppiin. Jos et taas ilmaise olevasi kiinnostunut, niin sua pidetään kylmänä pelurina. Mikään ei ole hyvä. Perkele sanon minä!

Onko asia oikeasti niin, että reilu ja rehti suomalainen mies on kiinnostava vain silloin kun on olevinaan vaikeasti tavoiteltava ja salaperäinen? Mitä vikaa on siinä, että mies tunnustaa avoimesti olevansa kiinnostunut? Ja jos kyseessä on varsin fiksu ja mukava mies eikä lahkeeseen tarttuva takiainen. Tämä ei yksinkertaisesti mene mulla jakeluun?

Nykypäivän nuorista naisista on tullut todella kyynisiä ja varovaisia. Joskus ollaan poikaporukalla mietitty mistä se johtuu ja kerran saunanlauteilla kaverini esitti siitä todella järkeenkäyvän teorian. Palaan siihen vähän myöhemmin.

Kuinka miehen pitää käyttäytyä silloin kun on oikeasti kiinnostava daami tähtäimessä ja vaalean vihreää on näytetty kiinnostuksen suunnasta? Voisiko joku fiksu ja filmaattinen asiantuntija sivistää meitä tyhmiä miehiä? Tietääkö joku mies tähän oikean kaavan vai pitääkö hakea oppia kauniimman sukupuolen arvostetuilta eksperteiltä? Auttakaa!

Ja mitä tähän nykynaisten varovaisuuteen ja kyynisyyteen tulee, niin lupasin palata siihen ja niin teenkin. Mutta vasta seuraavassa bloggauksessani "Peliä part 2".

Lonely island

Jos joka panon jälkeen meininki olisi tämä, niin maailma olisi parempi paikka!

Frozen

Pitkään sinkkuna olleena luonnollisesti kaipaa elämäänsä naista. Jotain pysyvämpää ja syvempää kuin muutaman kerran hoito tai pidempiaikainen "järjestely". Sisälle on kertynyt niin paljon annettavaa jollekin tietylle ihanuudelle, ja ainakin tällaisen ikuisen romantikon sielu kärsii aina vaan enemmän ja enemmän mitä pidemmälle nämä sisälle suljetut tunteet pysyvät lukittuna pimeään.

Toisaalta muutaman kerran kynsille tavalla tai toisella ottaneena pelkään kuin ruttoa sitä hetkeä kun tajuan olevani ihan koukussa johonkin neitoseen. Mä pidän itseäni aika järkkymättömänä ja jäätymättömänä kaverina ja olen pystynyt olemaan täysin rationaalinen ja toimimaan kylmänviileästi tilanteissa missä katsotaan kuolemaan silmästä silmään, mutta kun huomaan olevani ihastunut...oh boy...mä menetän hetkeksi täysin kontrollin.

Tästä ei ole kauaa kun näin tapahtui. Tapasin aivan uskomattoman ihanan naisen jota en saanut mielestäni ja menetin ihan täysin kontrollin tunteisiini hetkeksi. Juuri kun sain hengitykseni taas tasaantumaan sain huomata jutun olevan ohi. Kaikki päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja jäljelle jäänyt fiilis oli lähinnä, että mitä vittua juuri tapahtui. Kaikki tapahtui parissa viikossa ja harvoin olen niin puulla päähän lyöty kuin silloin olin. Olin heti ensitreffien jälkeen ihan sekaisin ja toisilla treffeillä meininki oli varmaan kuin Extreme-nimisen bändin "Tragic comic" nimisen biisin videolla...Ilman sitä onnellista loppua...

Miten sitä oppisi hallitsemaan itseään paremmin ja olemaan mukava oma itsensä eikä jännittämään kuin 11-vuotias poika rehtorin puhuttelussa? Sohvalla vieressä istui kutakuinkin nainen kuin suoraan unelmista ja keskustelu oli aika jähmeää ja elokuvan katselukin oli aika jännittynyttä. Ja vaikka tiesin naisen olleen peruslähtökohtaisesti kiinnostunut, niin silti en päässyt tilanteen herraksi vaan ikäänkuin tunsin tilanteen hallintaan tarkoitettujen narujen luisuvan käsistäni. Miksi miksi miksi...?

Aika kovan itsetutkiskelun jälkeen totesin epäonnistumisen pelon olevan aika musertava. Pelko siitä, että menettää jotain ja taas satuttaa itsensä ja kovaa. Ja vaikka mä aina sanon kaikille, että turha pelätä mitään mikä ei ole tapahtunut, ja että pelkäämällä ja riskejä välttämällä ei saavuta koskaan mitään, niin silti mä itse kuvainnollisesti vapisen kuin haavanlehti pienessä tuulessa. Mukavan ja kauniin naisen takia.

Ihmeellinen on ihmisen psyyke...ainakin omani.

Onnellinen voittaja!

Tässä taannoin julistin kilpailun ensimmäisestä kommentoijasta täällä blogissani. Voittajaksi selviytyi hieno mies Rollosta eli Gepeteus aka Lapin Gangsta. Voittajalle oli luvassa tukkataikaa purkillinen ja palkinto luovutettiin juhlallisin menoin onnelliselle voittajalle takapihani terassilla eräänä epävakaisena elokuisena aamupäivänä. Musta purkillinen Tigin tukkakultaa lennähti Ganstan handuun ja ainakin ilmeestä päätellen palkinto otettiin vastaan suurella ilolla.

Voittaja toivoi kommentissaan erilaisia tuotetestejä ja lupasin toteuttaa tämän toiveen. Syyskuun alusta lähtien alan testailemaan erilaisia kolmikymppisen miehen elämään kuuluvia asioita ja esineitä, ja jos joku on varmaa niin varmaa on se, että testitulokset tulevat olemaan vain ja ainoastaan yhden miehen jumalalliseen sanaan perustuvia. Mutta itsepähän olet valinnut lukea tätä :)