Kun kerran on pihalla, niin miksi ei tehdä samalla pihahommia?

Jokaisen sinkkumiehen pitäisi huolehti ulkoisesta habituksestaan. Eläinmaailmassa on tunnettu fakta, että koreilevat koiraat yleensä saavat parhaat naaraat. Onneksi se ei meillä ihmisillä mene ihan kuitenkaan noin, mutta on silti syytä pitää ulkoasunsa kunnossa. Sama pätee myös asuntoon niin sisä- kuin ulkopuolelta.

Kun kerran eräs tyttönen aiheutti mussa pientä värinää niin paljon, että meni pönttö sekaisin pariksi päiväksi ja pihalla oltiin kuin Karalahti maajoukkueesta, niin miksipäs ei käyttäisi tätä aikaa hyväksi ja tehdä piharemonttia!

Eilen raivosin kauhealla agrella etupihaltani juurakot ja kivet helvettiin tulevan kivipuutarhani tieltä. Tänään Villen kanssa tasoiteltiin alustaa ja levitettiin suodatinkangas ja maanantaina käväisen hakemassa kivet uuteen "puutarhaani". Pläntti ei tosin ole kuin noin 1,5x3,0 metriä, joten ihan maksimaalista terangia etupihalle ei olisi voinut rakentaa. Kumma juttu muuten miten pihahommat rauhoittaa mieltä.

Välikommenttina muuten tästä mysteerisestä daamista, että ilmeisesti toiset treffit ovat tulossa alkuviikosta. Saa nähdä miten äijän käy.

Mutta kohta muuten pelataan kiekkoa Slovakiassa. Suomi muuten pieksää Juutit 4-0 ja maalintekijöinä ovat Aaltonenx2, Immonen ja Komarov. Saa laittaa kupongille!

Pihalla!

Onko kenelläkään antaa valistunutta arviota tai varmaa tietoa kuinka pitkään miehen pitää odottaa deittien jälkeen ennenkuin voi olla koodissa mimmiin ja osoittaa kiinnostuksensa? Meikä on nimittäin yhtä pihalla kuin Pepe Barcelonan pelistä näissä hommissa.

Tapasin tiistaina niin mielettömän mimmin ettei mitään järkeä ja aika ujosti jäi kiinnostamaan. Mä olen perinteisesti onnistunut sähläämään lähes kaikki suhteeni, joten historiankirjoja voisi laittaa uusiksi ja klaarata tämän jutun maaliin saakka. Pitäisi kuulema osoittaa olevansa kiinnostunut, mutta liian innokas ei saa olla. Mitä vittua se sitten tarkoittaa? Täh? Mitä sitten sanoa mimmille?

Ihan liian haastavaa olla vannoutunut sinkkumies ja sitten huomata olevansa ihan keitaalla jonkun mimmin takia. Mä olen helvetin hyvä aika monessa asiassa, ja tarvittaessa myyn tekohampaat hampaalliselle, mutta kun pitäisi tehdä niin yksinkertainen homma kun kiinnittää jo valmiiksi kiinnostunut mimmi, niin mä parkailen ja jäädyn ja melko varmaa lauon tolppaan avorysästä!

Maailma olis mun mielestä parempi paikka jos voisi vaan sanoa asiat suoraan niinkuin yksi Viitasaarelta kotoisin oleva sahuri...

Messi!

Maaginen kaveri! Kaveri laittoi eilen Madridin puolustajat näyttämään pujottelukepeiltä pienellä pyrähdyksellä. Omien laskujen mukaan kuusi valkopaitaista kaveria kurkkasi tilanteen aika läheltä vierestä.

http://www.youtube.com/watch?v=BrAzztQaJR4&feature=related

Maailman parhaalle tuokin oli helppoa...

Loord Stänli

Ne on taas käynnissä. Eli kevään Stänlit ja tällä en viittaa rapakon takana pelattaviin kiekkokarkeloihin. Sen sijaan viittaan ehkä kaupungin erikoisimpaan sählynippuun nimeltä FCCP. On nimittäin aika ihmeellinen nippu.

Lauma baarialan jannuja, jotka eivät koskaan olleet pelanneet sählyä kilpailumielessä pisti nipun pystyyn ja mukaan liittyi myöhemmin pari kappaletta kovempiakin pelejä pelanneita pelureita. Näitä ekan kauden puolessa välissä tuli paimentamaan used-to-be-valmentaja ja niillä eväillä noustiin ensimmäisen ehjän kauden jälkeen divaria ylemmäksi lähes puhtaalla pelillä. Ja täytyy sanoa ettei asiaan vaikuttaneet nopeat jalat tai pehmeät kädet. Nousun mahdollisti yhtenäinen pelitapa ja teknisesti taitavampia nippuja jäi jalkoihin.

Sähly on siinä hauska peli, että siinä voi pärjätä keskinkertainen alasarjapeluri kun tietää mitä tehdä kentällä olevien neljän muun samanlaista nuttua kantavan jampan kanssa. Mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tarvitaan jo henkilökohtaista osaamista ja marginaalit pienenee, mutta alasarjoissa pärjää pelitavalla. Sekä yhdellä "köyhän miehen riitesuolla", joka hakkaa tarvittavat maalit tiukassa pelissä.

Mutta nyt siis pelataan Stänlejä ja panoksena on saunailta. Ei mitään hajua pelitavasta eikä taktisista hienouksista. Tarkoitus on pistää palloa nuottaan enemmän kuin inhottava vastapuoli ja pistää ne paskiaiset maksamaan saunaillan. Tänään muuten vihreät voittaa!

Testi- vai kesäkuntoon?

Lupasin muutama kuukausi sitten juosta syksyllä puolikkaan maratonin entisen kämppikseni yllyttämänä. Tässä olisi tuollaiset viisi kuukautta aikaa saada jalat tottumaan parin tunnin yhtäjaksoiseen kipittämiseen asfaltilla. Hornaa sanon minä!

Jos jollain juoksemisesta tykkäävällä olisi antaa isällisiä vinkkejä, niin otan kuuliaisena vastaan. Nämä smurffinkäpälät ei ole varsinaisesti suunniteltu kestävyysjuoksuun.

Eka oikea lenkki pitkään aikaan siis suoritettu. Mä ihmettelen mun elimistöä, sillä enpä juuri ollut pienen alkushokin jälkeen hengästynyt, mutta pulssi hakkasi mittarin mukaan loppuvaiheessa samoja lukemia kuin kiivastempoisessa sulismatsissa. Eli reilusti anaerobisen puolella. Käsittääkseni lenkillä pitäisi mennä vähän matalammilla sykkeillä, mutta kontatako pitäisi?

Tänä vuonna säbätuomareiden toiseksi korkeimman kastin päättäjät keksivät testata tuomarit fyysisesti myös kauden jälkeen. Vilpittömästi kannatan tätä ajattelutapaa, vaikka testipäivät eivät varmasti ole kenenkään herkkua. Itse joudun myöntämään epäsäännöllisen elämän ja reissuduunin näkyvän vyötäröllä ja niiden kilojen kantaminen töpöjalkojen päällä olisi huomattavasti kevyempää jos vaaka näyttäisi jokusen kilon vähemmän.

Kesän lenkkikausi siis avattu. Tästä ei ole enää pitkä matka puolimaratonille!

25.4.2011 - ??.??.20??

Päätin tänään aloittaa urani menestyvänä bloggaajana. En tosin vielä ole saanut visiota kuinka tätä tulevaa menestystä mitataan, ja blogini aihepiiritkin ovat vielä hakusassa, mutta varmasti tullaan pysymään kolmekymppisen sählyääliön maailmankuvaan sopivissa aiheissa. Blogin nimeksi oli jo hetken aikaa tulossa "Sinkkuelämää ja sählypalloja", mutta se olisi kuulostanut liian tyttömäiseltä heteromiehen kirjoittamaksi. Mennään siis selityksillä ;)

Blogini nimestä voikin päätellä, että sähly näyttelee merkittävää osaa elämässäni. Oma aktiivinen  pelaajaurani rajoittuu alasarjoihin ja parhaat suoritukset tehtailin III-divarissa jo vuosia sitten. Lahjat eivät kuitenkaan riittäneet ja useinhan siinä käy niin, että lahjattomista pelaajista tulee joko tuomareita tai valmentajia. Oma lahjattomuuteni riitti molempiin, mutta ilmeisesti lahjatonkin pelaaja voi ymmärtää pelistä jotain valmentajana ja tästä todistusaineistona kaapissani kimaltaa mm. kultainen mitali muistona Suomen Cupin mestaruudesta.

Valmennusurani on tällä hetkellä jäissä, mutta tuomioita jaan edelleen kaukalossa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Niin ja sitä sinkkuelämää, aika reipashenkistä vieläpä, vietän myös enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Tervetuloa maailmaani joka varmasti sisältää sählypalloja ja selityksiä!