Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että säbässä ja kiekossa parhaat matsit läpsytellään vanhimpien nuorten ikäluokassa. Kymmenkunta vuotta sählyä kyseisissä sarjoissa piipanneena ja vielä pidemmän ajan lätkää seuranneena ei voi muuta kuin ihailla jätkien intoa, taitoa ja yritystä. Tilanteet vedetään ihan päätyyn saakka eikä periksi anneta. Katsokaapa vaikka käynnissä olevien nuorten jääkiekon MM-kisojen matseja, niin tiedätte mitä tarkoitan.
Alle parikymppiset pelurit tietävät olevansa isossa näyteikkunassa ja siellä ruudun takana istuu joka ainoan merkittävän lätkäjoukkueen scoutit ja geeämmät tarkkailemassa varaamiaan pelaajia tai arvioimassa vielä varaamattomia junnuja tulevaisuuden varaustilaisuuksia silmälläpitäen. Onnistumalla noissa kekkereissä saattaa onnistua varmistamaan oman paikkanasa änärin taalakaukaloissa ja vaurastuttamaan siinä sivussa koko sukuaan miljoonilla. Ohessa tulee myös pesää vähintään ensimmäiseltä perintöprinsessalta tai muuten vaan mukavannäköiseltä uimapukumallilta sekä naamavippi kesäisen Helsingin klubeille ja pärstä vähintään joka toiseen Seiskaan. Ja kun pelaajaura alkaa olemaan ehtoopuolella, niin aina voi jatkaa scouttina ja elää hokia koko loppuelämä. Great success!
Happeen junnut ovat voittaneet lähes yhden käden sormien verran mestaruuksia viime vuosina ja niitä matseja on ollut huikea käydä katsomassa. Käsittämätön määrä käsiä ja jalkoja kentällä ja vauhtia parhaimmillaan reippaasti enemmän kuin miesten liigassa. Tietääkseni Happeen veroista dynastiaa nuorten SM-sarjassa ei ole aiemmin nähty, mutta onko sillä saanut katu-uskottavuutta? Tai onko tulevaisuus taattu? Sählyllä ei leveään leipään ainakaan vielä kiinni pääse ja tuskinpa sillä vippikorttejakaan irtoaa kaupungin kuppiloihin, mutta pesän saannista en ole niin varma. Pitääpä joskus haastatella Pylsyä, Kotilaisen Panua ja vaikkapa entistä kapteeni Kääriäistä miten kaupungin yöelämän naarasveskareiden länkiin ovat vedot uponneet...
No saapa sählyllä pesää tai sitten ei, niin veikkaan että pesää (ainakin tulevaisuudessa) saavat junnukiekkoilijat pelaavat mitaleista tämän vuoden kisoissa Kanadassa. Ja eiköhän viimeistään näiden kisojen jälkeen Granlundin veljeksillekin löydetä jostain missityttöystävät.
perjantai 30. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Joulu voi alkaa!
Joulupukin hommat saatu tehtyä, punkut valittu ja korkattu, viilletyt ranteet joululahjahelvetin jäljiltä on paikattu ja levollinen joulumieli yrittää hiipiä kulman takaa salakavalasti mieheen. Kuviosta puuttuu enää joulupipari, mutta sitäkin lähdetään kohta saalistamaan. Joulu voi siis alkaa!
Lempijoululauluni myötä haluan toivottaa oikein mukavaa ja rauhallista joulua itse kullekin säädylle!
Lempijoululauluni myötä haluan toivottaa oikein mukavaa ja rauhallista joulua itse kullekin säädylle!
torstai 15. joulukuuta 2011
Jouluriutuminen
Blogin pitäminen on joskus haasteellista. Mä tiedän, että jossain tuolla tahraisten ruutujen äärellä olisi innokkaita lukijoita, mutta duunin ja harrastusten vuoksi kirjoittajan virta on ollut vähissä. Velvollisuudet on hoidettava ja vaikka monta kertaa olisin halunnut järjestää itselleni pienen terapeuttisen kirjoitushetken, niin väsymys on voittanut. Seli seli ja blaah blaah...
En sitten tiedä onko tämä joulun odottaminen niin väsyttävää puuhaa, että virtaa meinaa olla aivan liian vähän. Sitä on niin vähän ettei jaksa edes tumputtaa kotona. Puhumattakaan panemisesta. Parit räväkämmät pikkujoulut ovat sotkeneet mun sisäisen fillarini ketjut niin pahasti, että niiden palauttaminen rattaille kestää tovin. Meikäläisen pitäisi kuitenkin olla vielä ihan kohtalaisen viriilissä kunnossa, mutta edellisen kerran kun olin menossa daamin luo fyysinen rakkaus mielessä, niin lopputuloksena oli totaalinen puutuminen kaunispyllyisen tyttären sänkyyn ennenkuin edes ensimmäistäkään tätä vartaloa verhoilevaa vaateriepua ehdittiin riisua. Lainatakseni tätä daamia se oli "hyvä yritys".
Mutta onko se nyt ihme jos mies puutuu joulun alla? Myyntimies Mynttisen pitää painaa niska limassa joulukauppaa tehden pitkiä päiviä. Ja hirvittäviä kihauksia tarjolla lähes joka viikonloppu ja kun on heikkolihainen ja helposti houkuteltavissa erilaisiin riettauksiin, niin lopputulos on viikottainen torstaihin asti ulottuva puutuminen. Ja sitten onkin jo perjantai ja sama jouluinen oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Mieltäkin masentaa joka saatanan kauppakeskuksessa soiva joululaulu missä lauletaan jotain, että "on lunta tulvillaan nyt raikas talvisää..." Mikä helvetin raikas talvisää? Ja mikä vitun lumi? Juuri äsken tallasin Mikkelin katuja myyntimiehen pesäkengät jalassa ja ihmettelin, että mistä vitusta tätä sohjoa riittää? Ja että miksi nyt sataa vettä?
Silloin kun mä olin kirkasotsainen pikkupoika, niin oli lunta ja hypittiin Stigoilla piirinennätyksiä. Ja pakkasessa perkele! Nyt haaveillaan haisaappaista joulukuussa ja odotetaan joulusnapseja. Toivottavasti jaksais edes vähän panna niitä odotellessa.
En sitten tiedä onko tämä joulun odottaminen niin väsyttävää puuhaa, että virtaa meinaa olla aivan liian vähän. Sitä on niin vähän ettei jaksa edes tumputtaa kotona. Puhumattakaan panemisesta. Parit räväkämmät pikkujoulut ovat sotkeneet mun sisäisen fillarini ketjut niin pahasti, että niiden palauttaminen rattaille kestää tovin. Meikäläisen pitäisi kuitenkin olla vielä ihan kohtalaisen viriilissä kunnossa, mutta edellisen kerran kun olin menossa daamin luo fyysinen rakkaus mielessä, niin lopputuloksena oli totaalinen puutuminen kaunispyllyisen tyttären sänkyyn ennenkuin edes ensimmäistäkään tätä vartaloa verhoilevaa vaateriepua ehdittiin riisua. Lainatakseni tätä daamia se oli "hyvä yritys".
Mutta onko se nyt ihme jos mies puutuu joulun alla? Myyntimies Mynttisen pitää painaa niska limassa joulukauppaa tehden pitkiä päiviä. Ja hirvittäviä kihauksia tarjolla lähes joka viikonloppu ja kun on heikkolihainen ja helposti houkuteltavissa erilaisiin riettauksiin, niin lopputulos on viikottainen torstaihin asti ulottuva puutuminen. Ja sitten onkin jo perjantai ja sama jouluinen oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Mieltäkin masentaa joka saatanan kauppakeskuksessa soiva joululaulu missä lauletaan jotain, että "on lunta tulvillaan nyt raikas talvisää..." Mikä helvetin raikas talvisää? Ja mikä vitun lumi? Juuri äsken tallasin Mikkelin katuja myyntimiehen pesäkengät jalassa ja ihmettelin, että mistä vitusta tätä sohjoa riittää? Ja että miksi nyt sataa vettä?
Silloin kun mä olin kirkasotsainen pikkupoika, niin oli lunta ja hypittiin Stigoilla piirinennätyksiä. Ja pakkasessa perkele! Nyt haaveillaan haisaappaista joulukuussa ja odotetaan joulusnapseja. Toivottavasti jaksais edes vähän panna niitä odotellessa.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Tuomarin painajainen
Alkaa itseänikin ärsyttämään marraskuiset viiksikuvat niin paljon, että lienee aika kirjoitella jotain muuta. Viime lauantaisessa Divari-matsissa tapahtui sopivasti sellainen painajainen, josta saankin pienen jutunjuuren tähän Itsenäisyyspäivän aamuun. Välikommenttina, että hyvää Itsenäisyyspäivää vaan itsekullekin!
Tuomarin pahin painajainen on se, että blokkaat maalivahdin näkyvyyden ja pallo menee nyyttiin tai että "torjut" itse maalia kohti menevän pallon. Ei nyt mennä siihen miksi ihmeessä näin voisi tapahtua, koska eihän seepran pitäisi koskaan olla sellaisessa paikassa, mutta joskus niin vaan käy. Lauantaina Ilves-ÅIF matsissa pääsin maistelemaan sitä hetkellisen vitutuksen maksimaalista tunnetta hetken verran ja voin kertoa, että pakka levisi välittömästi.
Muutama sekuntia peliaikaa kellossa, maalin tappiolla oleva joukkue pyörittää ylivoimaa ilman maalivahtia ja tapahtuukin syötönkatko ja puolinopea vastahyökkäys kohti tyhjää maalia. Näen syötön katkaisseen pelaajan ilmeestä, että veto lähtee kohti tyhjää maalia puolesta kentästä heti kun hän on askeleenkaan blokkaavaa pelaajaa edellä. Tässä kohtaa pelaajat ovat n. viisi metriä edessäni ja olen itse selkä tyhjään maaliin päin ehkä tuollaisen kolmisen metriä irti laidasta. Tästä jo nokkelimmat (kuten Rööni Tampereelta) arvaavat, että kohta osutaan pallolla Liimikseen...
Esitän seuraavaksi lyhyesti kirjallisesti omat ajatukseni tuosta tilanteesta kutakuinkin autenttisia ajatuksiani toistaen:
- Olipas heikko syöttö - Musta pääsi väliin - Vittu se lähtee leikkaan mua kohti - Peruutaperuutaperuuta - Vittu mä olen tiellä - Käänny Liimis perkele ja juokse muutama askel - Hitto oonkohan mä maalin edessä...ei mun pitäis - Voi vitunvitunvitun saatanansaatana pallo osu pohkeeseen... - Siellä oli tyhjä maali voi vittu...blokkasinko maalin? - Peli poikki tollo! Vihellä saatana! - Missä pallo? Ei vittu mitään hajua... - Näytä kiistaa kulmasta...saatanan vittu...
Pahoittelen autenttisten ajatusteni ronskiutta, mutta ehkä tuosta saa pienen suunnan ajatukseni juoksusta noin kolmen sekunnin aikana. Hetkellinen kasetin sekoaminen ja täydellinen sellainen.
Jälkikäteen videoita pyöritelleenä voin huokaista helpotuksesta etten blokannut maalia. Silti koskaan aiemmin ei ole vituttanut niin paljon säbämatsissa.
Tuomarin pahin painajainen on se, että blokkaat maalivahdin näkyvyyden ja pallo menee nyyttiin tai että "torjut" itse maalia kohti menevän pallon. Ei nyt mennä siihen miksi ihmeessä näin voisi tapahtua, koska eihän seepran pitäisi koskaan olla sellaisessa paikassa, mutta joskus niin vaan käy. Lauantaina Ilves-ÅIF matsissa pääsin maistelemaan sitä hetkellisen vitutuksen maksimaalista tunnetta hetken verran ja voin kertoa, että pakka levisi välittömästi.
Muutama sekuntia peliaikaa kellossa, maalin tappiolla oleva joukkue pyörittää ylivoimaa ilman maalivahtia ja tapahtuukin syötönkatko ja puolinopea vastahyökkäys kohti tyhjää maalia. Näen syötön katkaisseen pelaajan ilmeestä, että veto lähtee kohti tyhjää maalia puolesta kentästä heti kun hän on askeleenkaan blokkaavaa pelaajaa edellä. Tässä kohtaa pelaajat ovat n. viisi metriä edessäni ja olen itse selkä tyhjään maaliin päin ehkä tuollaisen kolmisen metriä irti laidasta. Tästä jo nokkelimmat (kuten Rööni Tampereelta) arvaavat, että kohta osutaan pallolla Liimikseen...
Esitän seuraavaksi lyhyesti kirjallisesti omat ajatukseni tuosta tilanteesta kutakuinkin autenttisia ajatuksiani toistaen:
- Olipas heikko syöttö - Musta pääsi väliin - Vittu se lähtee leikkaan mua kohti - Peruutaperuutaperuuta - Vittu mä olen tiellä - Käänny Liimis perkele ja juokse muutama askel - Hitto oonkohan mä maalin edessä...ei mun pitäis - Voi vitunvitunvitun saatanansaatana pallo osu pohkeeseen... - Siellä oli tyhjä maali voi vittu...blokkasinko maalin? - Peli poikki tollo! Vihellä saatana! - Missä pallo? Ei vittu mitään hajua... - Näytä kiistaa kulmasta...saatanan vittu...
Pahoittelen autenttisten ajatusteni ronskiutta, mutta ehkä tuosta saa pienen suunnan ajatukseni juoksusta noin kolmen sekunnin aikana. Hetkellinen kasetin sekoaminen ja täydellinen sellainen.
Jälkikäteen videoita pyöritelleenä voin huokaista helpotuksesta etten blokannut maalia. Silti koskaan aiemmin ei ole vituttanut niin paljon säbämatsissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)