tiistai 3. heinäkuuta 2012

Säkkipillien soidessa...

Edes tuomaripillien äänien vaihtuminen säkkipillien persoonalliseen sointiääneen ei poista sitä huonouden tunnetta, joka minua piinaa tämän blogin heikon ylläpitämisen johdosta. Kolme kuukautta mennyt ilman minkäänlaista merkintää! Heikko esitys kertakaikkiaan, varsinkin kun ottaa huomioon sen faktan, että näiden kuukausien aikana on tapahtunut hyvin merkittäviä asioita. Sekä henkilökohtaisessa elämässä, että minulle tärkeissä asioissa maailmalla. Vähintään itkupilli-narsisti-oidipuskompleksin riivaama-pelle Christiano Ronaldo ja hänen haukkumisensa olisivat ansainneet edes muutaman kappaleen päivittäisestä palstatilasta.

Meni kiekkokisat ja siis ne fudiksenkin EM-mittelöt ilman minkäänlaista kommenttia, ja jos nyt vielä hämmennetään pakkaa sen verran etten edes asu enää yksin, niin johan siinä olisi ollut jutun juurta.  Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin yhteenmuuttamisen riemun jälkeen lähdinkin sopivasti lähes välittömästi valvomaan heikompiosaisten turvattoman elämän paranemista Välimeren suunnalle. Ja kuten arvata saattaa, niin siinäkin on ollut omat kuvionsa. Siis tänne reppunsa kantamisessa sekä kotijoukkojen suhtautumisessa asiaan. No eipä siellä yhteisessä kolosessa ole varmaan hääviä rakentaa yksin yhteistä pesää isännän juostessa maailmalla. Suukkoja ja haleja kotiin - mielessä olet useita kertoja päivässä.

No mutta myöhäistä itkeä ja ruikuttaa kun paska on jo housussa. Raapaisen siis nämä leimalliset kalsarit jalasta ja keskityn puhtain björnborein nykyisiin tapahtumiin. Kalsareista tuli muuten mieleen, että pakko paljastaa tähän väliin salaisuus. Nimittäin Lasse Vuola porhaltaa liigapeleissä sekä kansainvälisissä koitoksissa pilli suussa mustavalko-raidallisissa björnboreissa, joiden persuuksissa lukee REFEREE. Tai no ehkäpä Lassekin pesee niitä välillä, koska tietääkseni hänen varastossaan ei ole kuin yhdet "tuomarikalsarit"...

Tätä kirjoittaessa olen siis etelän auringon alla. Välimeri pohisee tossa reilun tykinkantaman päässä eli näköyhteys lenkkipolulta siihenkin lätäkköön on. Maisemat ovat jotain huikean ja ällistyttävän välimaastossa omasta porstuasta katsottuna ja luonnollisesti täällä on ihan vitun kuuma. Tällainen läskipulla kuin mä hikoilee kuin sika. Tai ainakin aluksi tein. Onneksi aklimatisoituminen on onnistunut ja enää ei tartte vaihtaa paitaa kuin kerran päivässä. Työkavereina toimii jokunen sata suomalaista ja irlantilaista, ja tehtävänä on jonkinlainen rauhanlähettiläänä toimiminen.

Ajattelin jatkossa purkaa ajatuksia useammin, mutta yksi asia on jaettava heti. Nimittäin asia, joka pistää silmään ihan joka päivä. Ja se on paikallisten naisten pukeutuminen. Otetaan esimerkiksi kaksi paikallista pientä kaupunkia, joiden etäisyys toisistaan on noin 10 kilometriä. Näiden kahden kaupungin muodin eroa ei voi sanoin kuvailla, mutta ehkäpä nämä kuvat avaavat asiaa hieman enemmän: (kuvat eivät ole omia otoksia vaan lainauksia paikallisista ihmisistä internetin ihmeellisestä maailmasta)




En ota mitään kantaa uskontojen eroihin tai suvaitsevaisuuteen, ja arvostan jokaisen yksilön vapautta omaan vakaumukseensa, mutta heitän ilmoille kysymyksen: kummatkohan näistä tyttöporukoista viettää rennompaa elämää?

Säkkipillin äänestä muuten sen verran, että onhan se aluksi ihan mukavan eksoottisen kuuloinen soundi. Mutta vittu kun sitä kuulee joka ainoa päivä pikkasen epävireisesti vedettynä, niin jo alkaa riittämään saatana!

Täältä tähän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti