Peliä part 2.

Lupasin palata nykynaisten varovaisuuteen ja kyynisyyteen tässä bloggauksessani. Oikeastaan kerron tarinan mistä ilmenee yksi syy miksi nuoret nykynaiset ovat tulleet niin varovaiseksi. Ilman sen kummempia jaaritteluja eiköhän hypätä itse tarinaan.

Tarinan päähenkilö on vaikka "Tiina". Tiina on 28-vuotias nykyään ja asuu, työskentelee ja katsoo maailmaa suurehkossa yliopistokaupungissa, jonne jäi yliopistosta valmistumisen jälkeen ammattiaan harjoittamaan. Olkoon Tiina vaikka luokanopettaja ja opettajaksi hän sai kutsumuksen jo alakouluikäisenä. Hänellä on virka keskikokoisessa koulussa ja tulevaisuus on duunien osalta siis turvattu.

Mennään ajassa tuollaiset kymmenisen vuotta takaisin...

Tiina kirjoitti hyvät paperit lukiosta ja pääsi suoraan todistuspisteillä OKLään opiskelemaan. Tuona kesänä 2001 elettiin suurten muutosten aikaa, sillä monivuotinen poikaystävä "Joonas" ei lähtisi mukaan vaan jäisi kotikylälle Ypäjälle isänsä hevostilaa hoitamaan ja ottamaan sen kohta haltuun sukupolvenvaihdoksen myötä. Tiina ja Joonas olivat toistensa ensimmäiset tyttö/poikaystävät ja he olivat kovasti rakastuneita, joten tuleva ero olisi kova paikka. Tiina kuitenkin vannotti, että kotiin on lyhyt matka ja hän tulisi aina kun mahdollista kotiin Ypäjälle, ja ainahan Joonas voisi tulla visiitille Tiinan opiskelukaupunkiin. Suhdetta päätettiin siis jatkaa hyvillä mielin, sillä eiväthän he olisi ensimmäinen pariskunta onnistuneessa etäsuhteessa.

Elokuussa Tiina sitten muutti uuteen kotikaupunkiinsa. Vanhemmat ja Joonas olivat auttamassa muutossa ja haikeat väliaikaiset jäähyväiset jätettiin päivää ennenkuin koulu alkoi. Tiina meni yksin nukkumaan hieman surullisena, mutta jännittyneenä odottaen tulevaa aamua. Ja eihän siitä olisi kuin viisi päivää kun hän lähtisi kotiin ja näkisi taas Joonaksen...

Ja niin koulu sitten alkoi. Heti ekana päivänä Tiina huomasi, että koulussahan oli paljon opiskelijoita ympäri maata ja jopa ulkomailtakin. Silmiinpistävää oli myös se ettei koulun miehet pitäneetkään kourulippiksiä ja farkkutakkeja vaan he olivatkin oikein kivannäköisiä ja tyylikkäitä ja mukavia muutenkin. Ekana päivänä Tiina tutustui myös uusiin naispuoleisiin opiskelukavereihin ja kaikki tuntui alkavan luistamaan niinkuin pitikin.

Ja sitten viikko olikin ohi ja viikonloppuna Tiina palasi eka kertaa Joonaksen syleilyyn turvallisen Ypäjän maisemiin. Ja tätä jatkui muutamia viikkoja...

Sitten koitti kastajaiset ja hurjat kekkerit sen päätteeksi. Vastahankitut haalarit tulivat tarpeeseen, sillä reissussa rähjääntyi...Siinä kastajaisten aikana Tiina huomioi muutamaa kurssia vanhemman "Timon", joka oli tutorin roolissa järjestämässä kastajaisia. Siinä päivän aikana Tiina huomasi juttelevansa usein Timon kanssa ja illalla bileissä jokunen shottikin yhdessä kumottiin. Timossa oli jotain erilaista kuin Ypäjän pojissa, koska hän tuntui niin kypsältä ja itsevarmalta ja tuntui osaavan sanoa juuri ne oikeat sanat jolla Tiina saatiin hymyilemään...

Jossain vaiheessa iltaa Tiina yllätti itsensä suutelemasta Timon kanssa ja se tuntui hyvältä. Illan lopuksi kuitenkin erottiin eri teille ja vasta aamulla Tiina muisti suutelukohtaukset Timon kanssa ja sai hillittömät morkkikset ja oli jo soittaa Joonakselle. Pitihän tuollainen nyt heti kertoa ja pyytää anteeksi...

Jotenkin se soittaminen kuitenkin jäi kun tyttökaverit soittivat darrapitsalle ja siellä asiaa kelattuaan kavereiden kanssa Tiina päätti olla kertomatta Joonakselle mitään, koska eihän mitään pahaa varsinaisesti tapahtunut. Vain harmitonta pussailua.

Viikot kuluivat ja jotenkin Tiinasta tuntui kotiin lähtö aina vaikeammalle, koska viikonloppuna olisi aina hyviä bileitä tiedossa. Eikä Joonastakaan tuntunut olevan enää niin kovin ikävä. Jotenkin muutenkin Joonas oli alkanut olemaan ihmeellisen mustasukkainen ja puhelut menivät lähes aina riitelyksi. Tiinasta tuntui, että Joonas oli muuttunut jotenkin eikä hän ymmärtänyt miksi, sillä eihän Tiina itse ollut muuttunut mitenkään. Harventanut vaan soittoja Joonakselle eikä oltu enää nähty niin useasti. Viime kerrasta oli itseasiassa jo kolme viikkoa...

Itsenäisyyspäivä koitti ja opiskelijajärjestön jokavuotiset odotetut pikkujoulut juuri sinä iltana. Mahtavat bileet ja luonnollisesti kaikki vanhempien kurssien pojatkin paikalla. Niistä juhlista Tiina ei sitten päässytkään illalla kotiin vaan heräsi tutorinsa Timon luota. Koko syksyn jatkunut kissahiiri-leikki päättyi siihen villiin seksiin Timon sohvalla ja Tiinan maailma oli jotenkin muuttunut kertaheitolla. Timo oli Tiinan toinen seksikumppani ja Joonaksen jälkeen Timo tuntui jotenkin niin vapautuneelta ja tuhmalta...Tiinan poskia punoitti kun hän mietti edellistä yötä Timon kanssa ja hän tunsi rakastuneensa tähän hurmuriin täysin. Illalla Joonas saikin epämiellyttävän puhelun jossa Tiina kertoi haluavansa erota.

Muutaman viikon Timon kanssa tapailtuaan Tiina tunsi olevan hetken ehdottaa Timolle seurustelua, koska olihan tässä jo monia öitä vietetty toistensa luona ja Tiina ainakin oli ehdottoman varma haluavansa viettää lopun elämänsä Timon kanssa. Illalla leffan jälkeen Tiina otti asian puheeksi ja sai surullisena kuulla, että Timo ikäänkuin seurusteli jo jonkun toisen kanssa, mutta tämä toinen nainen oli vaihto-oppilaana Espanjassa.

- "Mä luulin, että sä haluat vaan pitää hauskaa mun kanssa..." kaikuivat Timon sanat Tiinan korvissa kun hän lähti itkuaan pidätellen kävelemään kotiin lumisateessa. Tiina itki kotona itsensä uneen ja ei voinut yhtään käsittää miksi Timo oli tehnyt hänelle niin. Ja meni jokunen kuukausi ennenkuin Tiina taas uskaltautui lähtemään ihmisten ilmoille ilman että pelkäsi kohdata Timo silmästä silmään.

Seuraavana syksynä Tiina törmäsi mukavaan "Jussiin" insinööriopiskelijoiden bileissä. Tiina osasi tällä kertaa olla vähän varovaisempi ja nauttia vaan Jussin seurasta illan ja yön ja jopa vielä lähes koko seuraavan iltapäivänkin. Jussin lähtiessä vaihdettiin vielä puhelinnumerot ja viikolla Jussi sitten soittikin ja pyysi Tiinaa treffeille.

He tapailivat parisen kuukautta ja kaikki näytti hyvältä kunnes eräänä lauantai-iltana kesken Tiinan tenttiin valmistautumisen naispuoleinen opiskelijakaveri lähetti viestin, jossa kerrottiin Jussin kävelevän käsikädessä jonkun tumman vaihto-opiskelijan kanssa Filmtowniin ja vaihtavan muutaman suudelman siellä. Tiina soitti Jussille välittömästi ja sai vastaukseksi Jussin hätäisen "sopiiko, että soitellaan huomenna?" vastauksen ja taas kerran Tiina itki itsensä uneen. Voiko kaikki tämän kaupungin miehet olla sikoja?

Kuluu pari vuotta eteenpäin ja Tiina on jo lähes valmis ope. Miehistä hän on pysynyt erossa visusti. Noh...mitä nyt noin parin kuukauden välein jotain harmitonta baarista kannettua seksiseikkailua lukuunottamatta. Vakavaan suhteeseen Tiina ei ole kuitenkaan halunnut ja pari hyvääkin miestä olisi ollut tarjolla. Jotenkin vaan pelko tulla taas satutetuksi on ollut liian kova. Nyt kuitenkin eräänä keväisenä iltana istuskeluravintolassa vietetyn peli-illan jälkeen "Matti" saattoi häntä kotiin, koska he sattuivat asumaan samalla suunnalla. Matti oli erään hänen kurssilaisensa kaveri ja erittäin söpö ja miellyttävä mies. Matti oli eronnut puolisen vuotta sitten pitkästä suhteesta ja oli omien sanojensa mukaan päässyt yli surusta ja tuskasta. Jotenkin tämä Matti tuntui erilaiselta vuosiin ja Tiina tunsi heti vetoa tähän runoilevaan jalkapalloilijaan.

Kului viikkoja ja suhde lämpeni. Jokunen kuukausikin täyttyi ja reilun puolen vuoden jälkeen tuli joulunaika. Tiina kutsui Matin luokseen Ypäjälle jouluksi, mutta Matti kieltäytyi ja käyttäytyi muutenkin jotenkin oudosti. Siitä hetkestä suhde alkoi menemään alamäkeen ja muutamaa viikkoa myöhemmin Matti tuli käymään ja kertoi ettei valitettavasti pysty enää tapaamaan Tiinaa romanttisissa merkeissä. Reilua sinänsä kertoa se siinä vaiheessa, koska Matti tunsi ettei voisi sitoutua loppuelämäkseen ja oli aistinut Tiinassa halua ottaa suurempia askeleita sormuksen muodossa. Matti pyysi anteeksi ja jätti itkevän Tiinan nukahtamaan taas kerran kyyneleisin silmin.

Kuluu taas jokunen vuosi ja Tiina valmistuu, aloittaa nykyisessä duunipaikassa ja saa lopulta virankin. Elämä hymyilee, mutta joka ilta nukkumaan käydessä Tiina ajattelee elämästä puuttuvan jotain. Hän on tavannut pari oikein mukavaa miestä viime kuukausina, mutta jokin on aina ollut pielessä. Miehistä on löytynyt aina jokin pieni vika mikä on tappanut kiinnostuksen. Joku on uskaltanut soittaa jo seuraavana päivänä hyvin menneistä treffeistä ja ehdottanut uusia - liian innokas. Joku on soittanut vasta muutaman päivän päästä - liian välinpitämätön. Joku taas on ollut liian suora ja kertonut avoimesti pitävänsä Tiinasta - liian avoin. Tiinasta tuntuu ettei täydellistä miestä olekaan olemassa.

Nyt Tiina on siis 28 vuotias ja jo useamman vuoden sinkkuna odottanut miestä joka veisi jalat alta. Tuntuu, että kaikki kaverit pariutuvat ja hän on ainoa yksinäinen susi. Sisimmässään Tiina toivoisi uskaltavan päästää jonkun lähelleen ja olla edes hetken aikaa turvassa, mutta pelko kynsille saamisesta on liian kova.

Tämä on tietysti fiktiivinen tarina, mutta tällaisen tarinan kaveri heitti saunani lauteilla kun mietittiin poikaporukalla miksi naiset ovat nykyään niin varovaisia ja kyynisiä. Joka jätkä meni hiljaiseksi tuon esimerkkitarinan kuultuaan ja sen hiljaisuuden lopetti kaverini nurkasta löylykauha kädessään sanoen, että vittu jätkät...me ollaan itse aiheutettu se!

Seuraavien kauhallisten sihistessä kivillä saunassa oli neljä melko hiljaista ja mietteliästä miestä.