torstai 25. elokuuta 2011

Peliä part 1.

Ei auta vaikka Klubilla oli karmee Pukki kärjessä. Se heiluttaa pusseja tyylikkäästi, mutta tällä kertaa Huntelaar heilutti nyyttiä neljä kertaa ja peli oli taputeltu. Jalkapallo on se laji missä potkitaan palloa 90 minuuttia ja saksalainen joukkue voittaa. Että näin.

Pelaamisesta tulee mieleen pelaaminen ihmisillä. Vittu kun mä vihaan ihmissuhdepelejä. Sitä kun tapaat jonkun kivan tytön ja käyt treffeillä ja jos soitat heti seuraavana päivä, niin sä olet liian innokas. Jos taas odotat muutaman päivän ja sua pidetään välinpitämättömänä. Sitten jos taas kerrot avoimesti olevasi kiinnostunut, niin tyttönen säikähtää ja menee ihan säppiin. Jos et taas ilmaise olevasi kiinnostunut, niin sua pidetään kylmänä pelurina. Mikään ei ole hyvä. Perkele sanon minä!

Onko asia oikeasti niin, että reilu ja rehti suomalainen mies on kiinnostava vain silloin kun on olevinaan vaikeasti tavoiteltava ja salaperäinen? Mitä vikaa on siinä, että mies tunnustaa avoimesti olevansa kiinnostunut? Ja jos kyseessä on varsin fiksu ja mukava mies eikä lahkeeseen tarttuva takiainen. Tämä ei yksinkertaisesti mene mulla jakeluun?

Nykypäivän nuorista naisista on tullut todella kyynisiä ja varovaisia. Joskus ollaan poikaporukalla mietitty mistä se johtuu ja kerran saunanlauteilla kaverini esitti siitä todella järkeenkäyvän teorian. Palaan siihen vähän myöhemmin.

Kuinka miehen pitää käyttäytyä silloin kun on oikeasti kiinnostava daami tähtäimessä ja vaalean vihreää on näytetty kiinnostuksen suunnasta? Voisiko joku fiksu ja filmaattinen asiantuntija sivistää meitä tyhmiä miehiä? Tietääkö joku mies tähän oikean kaavan vai pitääkö hakea oppia kauniimman sukupuolen arvostetuilta eksperteiltä? Auttakaa!

Ja mitä tähän nykynaisten varovaisuuteen ja kyynisyyteen tulee, niin lupasin palata siihen ja niin teenkin. Mutta vasta seuraavassa bloggauksessani "Peliä part 2".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti