Ai ei vai? No eihän Suomen susilauma Liettuassa hirveästi ole donkkaillut, mutta huikeaa palloiluhistoriaa tehdään Suomen mittakaavassa joka matsissa. Tänään härmäläisellä palloilufanilla oli vielä triplasti jännittämistä, koska Suomen pelin jälkeen piti kannustaa vielä parissa muussa matsissa. Veikkaanpa ettei Pentti Pihtiputaalta ole kovin montaa kertaa elämässään kannattanut Makedoniaa missään matsissa...No mutta Suomi-poika näytti persettä lähes koko korismaailmalle ja meni jatkoon!
Allekirjoittaneen on myönnettävä ettei koris ole ollut itselleni henki ja elämä, vaikka mun varmaan pitäisi paskoakin pieniä koripalloja, koska kotipaikkakuntani on Äänekoski. Sillä kylällä nimittäin koris on "se" laji, ja vaikka esim. miesten edustusjoukkue ei ihan varsinaisesti ole hätyytellyt pääsarjatason portteja hetkeen, niin silti siellä tulee ekana koris ja sitten muut lajit. Vieläkin muistelen tuskaisia liikuntatunteja yläasteelta ja lukiosta, jolloin yritin rimpuilla nuorten maajoukkueen kantavia voimia vastaan ja otin aina kuokkaan. Kaikki mut paremmin tuntevat tietävät, että käsite "tappio" ei varsinaisesti kuulu mun suosikkeihin ja saattoi joskus pikkasen harmittaa...
Mutta yhden jutun Suomen koripallomaajoukkue on jälleen kerran todistanut. Nimittäin vaikka välillä silläkin on ollut vaikeuksia isompikokoisia pelureita vastaan ja saada heitot uppoamaan, niin silti mentiin jatkoon pienten miesten kuumien heittokäsien ansiosta. Tarinan opetus siis on, että pienetkin pärjää ja skooraa kun on vaan kuumat kädet! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti