maanantai 6. tammikuuta 2014

Käsirysyä katsomossa.

Tositapahtuma perjantailta Jyväskylän Monnarilta:

Happee-SPV matsi oli alkamassa. Lähes legendaarinen Väli-Suomen vääntö ja hallissa tunnelma korkealla. Perinteisesti ylälehtereiden löylyssä  #ainalauteilla spekuloitiin hyvän ystäväni kanssa alkavan matsin tulosta. Väitin Speven voittavan muutamalla nyytillä ja kuin varkain aloittajat kauhovat palloa peliin. Reipas kymmenen sekuntia pelattu kun tuomari ristii kädet päänsä yläpuolelle ja kotijoukkue saa rankkarin! Voi helvetti mun veikkaus menee ihan vituiks heti kättelyssä...

Petri Kauko valmistautuu rankkariin ja luvan saatuaan lähtee liikkeelle. Samalla näen vasemmasta silmäkulmasta näkökentän rajoilla liikettä alemmalla penkkirivillä. Juuri kun Kauko tekee pienet harhautukset nämä vasemmalta liikkuvat ihmiset ovatkin suoraan meidän edessä blokaten näkyvyyden. Ystäväni kanssa pompataan pystyyn nähdäksemme pallon uppoavan oikeaan yläpesään ja kotiyleisön kannattajat repeävät huutoon. Näen kuinka Tsäki Kauko juhlii kädet ylhäällä juosten avausmaalia...ja sen kuinka takana istuva mieshenkilö käy käsiksi ystävääni ja repii häntä hartioista alaspäin. Siis mitä helvettiä!

Takana oleva keski-ikäinen mies todellakin kävi kaksin käsin kaverini hartioihin kiinni ja huutaa, että istu alas. Ei täällä saa seistä! Tämä on istumakatsomo! Ensimmäinen ajatus on, että olenko piilokamerassa? Onko Happeen manageri keksinyt jonkun uuden päättömän piilokamerashown esitettäväksi väliajalla vai mitä helvettiä tämä nyt on? Hiillyn ja niin tekee kaverinikin. Seurauksena on keskustelua melko korkealla äänenpainolla ja oma pinnani on palaa aivan totaalisesti. Juuri kun olen sanomassa sille miekkoselle jotain todella hänen epämukavuusalueelle menevää loukkaavaa, niin ystäväni lukee peliä kuin Teuvo Teräväinen ja tarjoaa kättään ja pyytää mieheltä anteeksi:  "Anteeksi minun vikani. Tiukka tilanne ja ei nähty, joten noustiin ylös. Pahoittelen jos estimme näkyvyyden." Tämä laukaisi jännitteen ja oivalsin pitää kerrankin naamani ummessa.

Jotenkin hämmentävä tilanne. Olen käynyt 14 vuoden ajan katsomassa pelejä Monnarilla ja kukaan ei ole koskaan ennen tuota tilannetta kieltänyt minua seisomasta katsomossa. Nykyään kuuluttajakin kehoittaa Monnarin katsojia osoittamaan suosiotaan seisten ja "standing ovation" on suurin kunnianosoitus mitä katsoja voi pelaajille antaa matsin aikana. No okei sillä hetkellä pompattiin spontaanisti pystyyn kun edessä olevat henkilöt blokkasivat näkyvyyden eli ei taputuksia sillä kertaa. Mutta jos se jatkossakin johtaa siihen, että joutuu luopumaan fyysisestä koskemattomuudestaan, niin eihän se ihan varsinaisesti oikein mene.

Erityisesti mieleeni jäi tämän kaveriini tarttuneen miehen kommentti ettei Jypin pelissäkään saa seistä istumapaikoilla. Mistä helvetistä tämä sääntö nyt on tullut. Itse olen ainakin taputtanut seisten joka ainoaa näkemääni kotijoukkueen (tai vierasjoukkueen jos se on ollut TPS) maalia Hippoksella yli 20 vuoden ajan eikä kukaan ole kieltänyt seisomista. Ei koskaan!

Jos joku nyt tunnistaa tästä itsensä ja pahoittaa mielensä, niin ostan lohdutukseksi sinulle Happeen kausikortin. Sillä pääset katsomaan Monnarille loppukauden pelit, mutta tämä vain sillä ehdolla, että et revi edessä olevia hartioista takaisin penkkeihin, jos he sattuvat elämään pelissä mukana.


2 kommenttia:

  1. Kuinka tämä on ollut mahdollista tapahtua.. tuo Kaukon rankkarihan tapahtui juurikin tämän "standing ovationin" aikana ja jos, kuten ainakin alakatsomossa tehtiin, myös te kaverinne kanssa ja tämä takananne ollut herra olette antaneet seisten tämän kunnianosoituksen kahdelle taistelevalle salibandyjoukkueelle, niin olette jo valmiiksi olleet...seisomassa. :)

    VastaaPoista
  2. Tämäpä on varsinainen paradoksi. Ja se selittyy osaltaan alakatsomon ja ylälauteiden katsojakunnan erosta sekä myöhäisestä saapumisesta pelille.

    Nythän on niin, että oltiin juuri saavuttu ylälauteille ja heitetty palttoot pois. Ei ehditty seisontaläpsyihin mukaan. Toisaalta ylälauteiden kentältä katsottuna oikeasta kulmasta on kehittynyt "säbä-ääliönurkkaus". Siinä kaatsomon osassa oleva porukka koostuu enimmäkseen säbäsimoista ja lajiniiloista (pelaajia, tuomareita, valmentajia, median edustajia...) ja se porukka, joihin siis itsekin kuulun, katselee pelejä aika maltillisesti persiit penkissä. Näkyvyys on sen verran hyvä ylälehtereillä ettei tarvitse seistä jos ei välttämättä halua. Ja yleensä seistä halutaan vain silloin kun ei nähdä tai jotain poikkeuksellista tapahtuu askissa. Eli kyllä siellä joka matsi seistään, mutta huomattavasti vähemmän kuin alakatsomossa.

    Alakatsomolle erityiskiitos siitä, että sieltä se pelien tunnelma lähtee. Ylälauteelta ei tahdo oikein kannustusta irrota, mutta alhaalta kuuluu sellainen möykkä, että Happee saisi palkita joka ikisen alakatsomoaktiivin astetta paremmilla palkinnoilla.

    VastaaPoista