Sain mahdollisuuden osallistua personal trainerin kahdeksan viikon ohjattuun settiin. Alkutestit ja mittaukset ja ohjelmat ohjauksineen eli koko hela hoito! Erittäin loistava juttu, mutta miksi helvetissä siitä tulee näin jumiin? Täh? No eihän se mikään salaisuus ole, että meikäläisen psykofyysisen olemuksen kunto-osastolla on laiskoteltu jokunen vuosi siinä kohtaa kun olisi pitänyt antaa aivoille käskyä lähteä lenkille. Tai venytellä tai mitänäitänyton...
Ei ollut muuten hääviä kuunnella tarkkailupalaverissa kun pöydän toiselta puolelta erotuomaritarkkailija toteaa sun olevan ylipainoinen. Tiesinhän mä sen toki, mutta kyllä kirpaisi kuulla se toisen suusta. No asiaan oli jo paneuduttu ruokavalion muutoksen ja lisätyn liikunnan muodossa ja tähän päivään mennessä nelisen kiloa taakasta on pudotettu tonne poluille, mutta sillä hetkellä päätin ettei toista kertaa kukaan pääse sanomaan noin.
Eli tämä kahdeksan viikon personal trainerin ohjelma tuli helkkarin hyvää saumaan. Tänään kävin tekemässä hänen johdollaan lihaskuntotestejä (meni ihan ok) ja jokusen liikkuvuus- ja koordinaatioharjoituksen ja nyt on jalat niin tukossa etten edes muista milloin viimeksi reidet tuntui näin jäykiltä. Ristus...
Huomenna mennään tämän viehättävän kiusankappaleen kanssa kuntosalille, jossa käydään ohjelma läpi yhdessä kertaalleen. Loppukaneettina totean, että viikonloppuna ei tarvitse kävellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti