Mä rakastan tätä kaupunkia. Muutin Jyväskylään 1998 ja sen jälkeen olen tuntenut vilpitöntä rakkautta tätä kaupunkia kohtaan. Ja nimenomaan kaupunkia enkä esim. tämän kaupungin suurimpia urheiluseuroja kuten Jypi ja JJK. Kiekossa sydän sykkii Tepsille ja potkiksessa sympatiat menee Messille Barcaan eli kotikuntani ja minun yhteinen rakkaus ei ole pönkitetty urheilun vahvalle pohjalle.
Olin muutaman vuoden reissussakin ja kävin vain hetkellisesti sinä aikana Jyväskylässä, mutta mahdollisuuksista huolimatta palasin aina tänne. Monesti olen henkisesti valmistautunut jättämään nämä kulmat, mutta aina jostain on ilmaantunut mahdollisuus jatkaa eloa täällä. Keväällä tulee taas tilanne, jossa hyvin suurella todennäköisyydellä jätän nämä kulmat hetkeksi taakse ja lähden uuteen huimaan seikkailuun jossain muualla, mutta varmaa on se, että tänne mä palaan.
Vaikka olen viettänyt elinajastani vain alle kolmasosan Jyväskylässä tunnen olevani jyväskyläläinen. Tänne mä haluan aina palata.
Täällä on mun pesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti