Varren pituudesta.

Ajattelinpa kirjoitella varren pituudesta. Tässä kohtaa kaikki huohottavat pervertikot tulevat pettymään, koska tällä bloggauksella ei ole mitään tekemistä meisselin mitan kanssa. Varren pituudella tarkoitan tässä yhteydessä mittaa päästä varpaisiin eli ihan sitä senttilukua mikä merkitään jo neuvolakortteihin.

Faktahan on se, että mä olen aika hobitti, smurffi, kääpiö tai minkä pienen mielikuvitusolennon haluaakaan valita. Mittaa on kertynyt tuollaiset give or take 165 eli reippaasti alle suomalaisen miehen keskimitan, mutta muuten ole mielestäni ihan miehen kokoinen mies. Olen tottunut olemaan pieni ihan tuolta alakouluikäisestä saakka, joten kyllä tässä iässä on jo oppinut kantamaan koko komeutensa. Olen siis täysin sinut lyhyyteni kanssa. Mua on yritetty joskus kouluikäisenä kiusata pienuudesta, mutta en antanut koskaa periksi vaan pistin kovaa vastaan ja yleensä lannistin kiusaajani helvetin kovalla äänellä ja pelottomuudella. Enkä saanut turpaani kuin kerran :)

Yksi asia mikä mua on monesti mietityttänyt ja missä olen ottanut turpaani useamman kerran (ainakin henkisesti) on se, että mimmirintamalla annan tasoitusta aika paljon pidemmille miehille. Onpa minulle joskus jopa sanottukin, että olisin oikein fiksu, mukava ja kivannäköinen mies, mutta valitettavasti mä olen liian lyhyt. Tosin toisessa ääripäässä on muutama case, jossa mimmit ovat olleet reippaasti mua pidempiä eikä mun lyhyyteni ole heitä silloin haitannut.

Mulle ei ole vielä koskaan selvinnyt ihan täydellisesti, että miksi naiselle lyhyempi mies on vaikea tapaus käsitellä. Tuolla maailmalla reissatessa näkee usein lyhyitä miehiä taluttamassa satumaisen kauniita pitkiä daameja, mutta harvemmin täällä Suomessa. Mikäs on niin erilaista täällä meillä kotosalla sitten? Miksi suomalaisten naisten on vaikea käsitellä sitä, että joutuisi hengailemaan lyhyemmän miehen kanssa? Onko kyseessä naisten heikko itsetunto eli pelko siitä, että kaverit vittuilee jos liikkuu pygmin kanssa? Vai onko kyseessä joku sisäänrakennettu suvunjatkamisen kannalta tärkeä keino varmistaa vahvin geeniperimä omille jälkeläisilleen ja se laittaa naaraat etsimään tarpeeksi isoja ja vahvoja uroita? Vai että pienten miesten ei uskota pystyvän suojelemaan tarpeeksi hyvin elämän pahoilta asioilta ja haetaan suurempaa fyysistä pelotetta lähelle?

No enpä tiedä, mutta sanonpa kaksi asiaa: a) jokaisella naisella on ihan varmasti oikeus valita miehensä koko välittämättä mun ja muiden pienten miesten kitinöistä ja b) hyvinhän noita naisia on ainakin tämän pienen miehen elämässä riittänyt, joten ehkä meillä pienilläkin miehillä on oma paikkansa ;)