Tänä iltana päättyy neljän vuoden odotus. Nightwish nimittäin päräyttää uutuutensa eetteriin tänään puolen yön aikaan Radio Rockin taajuudella ja Tuomas Holopainen kertoilee jokaisesta biisistä taustoja ja tarinoita. Kuitenkin ennen sitä Holopainen ja Marco Hietala ovat lähetyksessä soittelemassa levyjä ja ikäänkuin preppaamassa kuuntelijoita varsinaiseen kliimaksiin.
Allekirjoittaneelle tuo esilähetys on parin tunnin henkistä eturauhasen hierontaa ja sen jälkeinen ensi-ilta on kuin albumin verran kestävä korvaorgasmi! Saattaa siinä tippa lirahtaa pöksyihinkin, mutta keneltä se muka on pois. Ja sama ralli jatkuu huomenna kunhan tilaamani levy saapuu. Mun mobilisoidun toimistoni soittolista tulee olemaan seuraavina viikkoina hyvin yksiselitteinen eikä siihen mahdu Imaginaerum albumin kolmentoista raidan lisäksi muita.
Maailmassa on hyvin vähän asioita mihin mä suhtaudun edes semifanaattisesti, mutta Nightwish on yksi niistä. Huvittavinta tässä on se, että en oikein edes osaa selittää asiaa, mutta niin vaan on. Jotenkin Holopaisen sävellykset upottaa koukkunsa mun sieluun ja repii sieltä monenkirjavia tunnetiloja ja I fucking love it!
Ehkä yksi syy miksi Tuomaksen sävellykset saavat kylmät väreet kulkemaan johtuu kappaleiden elokuvamaisuudesta. Hans Zimmer on ollut aina suosikkisäveltäjäni viihdemaailmassa ja Holopaisen sävellyksissä on huomattavissa Zimmerin tyyliä. Elokuvien musiikki on ollut mulle aina tärkeä elementti ja nyt Nightwishin uutuuksia kuunnellessa saan väkisin mielleyhtymiä useisiin lempielokuviini juuri tuon zimmermaisuuden kautta.
Anteeksi, mutta menen nyt vaihtamaan kuivat. Rest calm!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti